Itsetunnon perustaa rakennetaan päiväkoti-iässä. Päivi Koiviston tutkimus yhden päiväkodin toimintakulttuurista osoittaa, että lasten itsetunnon vahvistaminen päiväkodin arjessa on mahdollista, mutta se vaatii kasvattajilta ja koko työyhteisöltä tietoista toimintaa ja uskallusta oman työn kriittiseen arviointiin ja kehittämiseen. Lasten itsetunnon vahvistaminen on vaativa ja moniulotteinen tehtävä. Koivisto kehitti teoriaa ja käytäntöä yhdistäen mallin niistä tekijöistä, jotka osoittautuivat oleellisiksi lasten itsetunnon vahvistamisessa päiväkodin arkipäivän tilanteissa. – Mielenkiintoista oli havaita lasten arvostavan näitä samoja asioita, joihin tutkimuksen aikana yritettiin kiinnittää huomiota, Koivisto kertoo. Haastattelujen perusteella lapset arvostivat aikuisten ystävällisyyttä, huolenpitoa ja välittämistä. Lapsista tuntui hyvältä, kun aikuinen oli aidosti läsnä, kuunteli ja antoi yksilöllistä huomiota. Lapsille oli tärkeää kiireetön ja lämminhenkinen yhdessäolo. Hyvinkin arki
set puuhat aikuisen kanssa olivat lapsille merkityksellisimpiä. Kasvattajalta vaaditaan rohkeutta ja uskallusta Lapsen itsetunnon vahvistaminen alkaa kasvattajan tutkimusmatkasta omaan itseen. Kasvattajan on tutkittava omaa itseään, omia ajatuksiaan ja omia toimintatapojaan suhteessa teoria- ja tutkimustietoon lasten itsetunnon tukemisesta. Tämä tutkimusmatka on toiminnan muutoksen edellytys. Tärkeimpänä tekijänä lasten itsetunnon vahvistamisessa on aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus. Kasvattajan on tunnettava oma vuorovaikutustapansa suhteessa jokaiseen lapseen. – Sekä sanattomaan että sanalliseen viestintään tulee kiinnittää huomiota. Vuorovaikutuksessa on oltava pääasiassa myönteinen sävy ja siihen on sisällyttävä henkilökohtaista, jakamatonta huomiota, korostaa Koivisto. Koko päiväkodin toimintakulttuurin tasolla henkilökunnan tietoisuuden nousu auttoi työntekijöitä vähitellen vapautumaan perinteisistä, itsestään selvistä ajatusmalleista ja toimintatavoista ja kehittämään niiden tilalle uusia. Henkilökunnalle muodostui yhteinen ymmärrys niistä arvoista, joille itsetuntoa vahvistava toimintakulttuuri haluttiin perustaa: olemassaolon oikeutus, vuorovaikutuksen arvostaminen, kiireettömyys ja lasten yksilölliset tarpeet. Yhteiset arvot johtivat uusiin pedagogisiin ratkaisuihin kuten tavoitteiden ja toiminnan priorisointiin, pienryhmissä toimimiseen, kiireettömyyteen päivän toiminnoissa ja mahdollisuuksien järjestämiseen leikille. Lapsille tarjottiin mahdollisuuksia sylissä oloon ja aikuisen läheisyyteen ja lasten yksilöllisyys otettiin entistä paremmin huomioon. - Lasten itsetunto vahvistuu, kun kaikki päivän tilanteet nähdään yhtä arvokkaina ja kasvattajat ovat niissä kaikissa mukana aidosti läsnä ollen, Koivisto toteaa.
...
The aim of the study was to develop educational practices and operational activities to strengthen children’s self-esteem in a daycare centre. During the research process the main point was to discover those prerequisites and factors which facilitate the enhancement of children’s self-esteem in everyday life. The study was conducted as participatory action research during 1999-2001 in one single daycare centre in Jyväskylä. The process proceeded simultaneously in both individual and social stages. On the individual level each educator studied, evaluated and developed his or her own practices and on the social level the operational culture of the entire daycare centre was developed. A hierarchical model of self-esteem was used as the theoretical framework of the study. In the model, global self-esteem is placed at the apex and specific domains – academic, physical, social and emotional self-esteem - are nested underneath. These discrete domains are thought to contribute to each other a
nd to global self-esteem. Global self-esteem is more relevant to overall psychological well-being and specific domains are more relevant to behaviour or behavioural outcomes. In this study the main focus was on the strengthening of children’s global self-esteem. The qualitative data consisted mainly of reflective material produced by the employees in the daycare centre. Reflective diaries, questionnaires, individual and group discussions, videorecordings and interviews with staff and children were used as research methods. The observational diary kept by the researcher played a supplementary role in the analysis. Reflective methods and collected data were used as tools in the development work. Staff training, which lasted for the duration of the research process, was an important part of this study. The key factors underlying the successful outcomes of this development process were as follows: 1) employees had a direction and goals agreed through consensus, 2) every participant was committed to achieving those goals, 3) every participant found reflection methods suitable for him or herself and 4) a common theoretical basis was formed for the development work. The goals agreed on through consensus and formed during the development process were: 1) improving the atmosphere and interaction between children and adults, 2) paying attention to the uniqueness of children and their individual needs, and 3) making pedagogical decisions. The educators also wanted to develop their skills in providing constructive guidance and in giving feedback to children. By combining theory and the results of the study, a model was formed for enhancing children’s self-esteem in everyday life in daycare. The model expresses those premises which make the strengthening of children’s self-esteem possible. The model provides a scientific basis for developing early education, especially daycare practices directed towards strengthening self-esteem.
...
