Väkivaltaisen ekstremismin tunnistamisen haasteet verkkokeskusteluissa

Abstract

Internet on muuttanut tapaa, jolla ihmiset kohtaavat, keskustelevat ja rakentavat maailmankuviaan. Samalla se on avannut ovia myös vaarallisille ilmiöille, kuten väkivaltaiselle ekstremismille. Avoimet verkkokeskustelualustat ovat paikkoja, joissa ajatukset voivat radikalisoitua nopeastikin. Internetissä leviävä väkivaltainen ekstremismi uhkaa yksilöiden ja yhteisöjen lisäksi kokonaisia yhteiskuntia ja niiden demokraattisia arvoja. Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen miten väkivaltainen ekstremismi näyttäytyy julkisilla suomenkielisillä verkkokeskustelualustoilla. Lisäksi pyrin selvittämään millä tavoin viranomaiset ja järjestötoimijat tunnistavat väkivaltaista ekstremismiä verkossa, minkälaisia työkaluja heillä on käytössään sekä miten yhteistyö eri viranomaisten ja järjestöjen välillä toimii.

Tutkielman aineisto on kaksiosainen. Ensimmäinen osa koostuu havainnointipäiväkirjaan keräämistäni suomenkielisistä, julkisilla verkkokeskustelualustoilla käydyistä keskusteluista ja kommenteista. Toinen aineisto koostuu kuudesta asiantuntijahaastattelusta, joiden avulla kartoitin asiantuntijoiden tapoja seurata ja tunnistaa väkivaltaista ekstremismiä verkossa. Aineistojen analyysissä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysia ohjasivat Donald Holbrookin määrittelemät ekstremistiset kategoriat sekä aiemmissa tutkimuksissa tunnistetut ekstremistiset toimijat. Hyödynsin lisäksi Henri Tajfelin ja John Charles Turnerin kehittämää sosiaalisen identiteetin teoriaa analysoidessani väkivaltaiselle ekstremismille ominaista vastakkainasettelua, jakoa sisä- ja ulkoryhmiin.

Tuloksissa esitellyt esimerkit väkivaltaisesta ekstremistisestä puheesta havainnollistavat verkkokeskustelualustojen keskustelukulttuurin väkivaltaista sävyä, jota tuottavat erityisesti nationalistiset toimijat. Asiantuntijahaastattelujen avulla tarkastellaan, miksi ilmiön tunnistaminen on haastavaa ja monisyistä. Haasteita tuovat esimerkiksi keskustelualustojen kulttuuriset ja kielelliset erityispiirteet, jolloin ekstremistisen puheen tunnistaminen muun vihapuheen ja trollauksen seasta voi olla vaikeaa. Tämä korostaa tarvetta ilmiön kokonaisvaltaiselle ja kontekstisidonnaiselle ymmärrykselle. Tulokset myös näyttävät, että yhtenäiselle terminologialle olisi tarvetta, jotta väkivaltaista ekstremismiä voitaisiin tutkia ja ymmärtää paremmin niin ammattilaisten kuin kansalaistenkin keskuudessa. Yhteisen ja ajantasaisen tilannekuvan ylläpitäminen olisi tärkeää, jotta ennaltaehkäisevä työ olisi tehokkaampaa.