| dc.description.abstract | Introduction. Insomnia is a general symptom and disorder that is associated with impairments of health, performance capacity and work ability. According to intervention studies and evidence-based recommendations, psychological interventions are the first line treatments for
chronic insomnia. One of the most researched and effective of these interventions is cognitive behavioral therapy for insomnia (CBT-I) which targets the perpetuating factors of insomnia. The aim of this study was to examine the effectiveness of group-based CBT-I, given by occupational health services (OHS) nurses, among both daytime and shift workers with chronic insomnia. Insomnia symptoms, its perceived severity, sleep-related dysfunctional cognitions, other symptoms, and quality of life were used as outcomes. The treatment responses were followed for a period of two years, and the different response trajectories and factors affecting them were also examined.
Methods. The participants consisted of media workers with non-organic insomnia disorder that had lasted for at least three months, of which 33 worked regular daytime hours, and 26 irregular hours. The OHS nurses participated in a short course on CBT-I methods before leading nine groups. The study design was a non-randomized group intervention. Participants were assessed twice before the treatment, after treatment and at follow-ups 3, 6, 12 and 24 months after the intervention. The measures used were sleep diaries, actigraphy and questionnaires.
Results. Self-perceived severity of insomnia, sleep-related dysfunctional cognitions in particular, improved significantly after CBT-I. Sleep onset latency; total sleep time; and sleep efficiency, quality, and restedness also improved, but the effects of these improvements were small or moderate. In addition, other symptoms and the health-related quality of life improved. The effects lasted, and were partly greater three and six months after the treatment, but partly weakened after 12 and 24 months. Working hour arrangements did not affect the results. Two different trajectory groups of treatment response emerged: a responder and a partial responder group. In the former, comprising almost two thirds of the participants, insomnia and other symptoms were milder at all measurement points than those in the latter group.
Conclusions. This study indicates that group-based CBT-1, delivered by OHS nurses, improves insomnia and other symptoms as well as the quality of life of chronic insomniacs. The results mostly lasted for the follow-up period of two years. In addition, the study showed that CBT-1 may be effective treatment for those working irregular hours. However, regardless of working hour arrangements, those with milder insomnia and other symptoms benefited the most, indicating that those with more severe insomnia and other symptoms may need additional treatment after CBT-1. The lack of a control group, the small sample size, and the overall mild insomnia of the participants may limit the validity of these findings. The strengths of the study were its design over seven measurement points and the OHS-led CBT-1, which lends support to the feasibility and usefulness of the treatment in similar contexts. By providing OHS with training, we may have a better chance of making psychological interventions more accessible to a larger number of working-age insomniacs and probably decrease insomnia and the unfavorable consequences of it for health, performance capacity, and work ability. | en |
| dc.description.abstract | Johdanto. Unettomuus on yleinen oire ja häiriö, joka on yhteydessä terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn heikentymiseen. Tutkimusten ja suositusten mukaan pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa ovat ensisijaisia psykologiset menetelmät. Niistä yksi tutkituimmista ja tehokkaimmaksi todettu on kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), jolla pyritään vaikuttamaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin työterveyshuollon hoitajien ohjaaman ryhmämuotoisen KKT:n tuloksellisuutta pitkäkestoisen unettomuushäiriön hoidossa päivätyötä ja epäsäännöllisiä työaikoja tekevillä. Tutkimuksessa arvioitiin hoidon vaikutuksia unettomuusoireisiin, unettomuudesta koettuun haittaan, uneen liittyviin haitallisiin ajatuksiin, liitännäisoireisiin ja elämänlaatuun. Lisäksi tutkittiin hoitotuloksen säilymistä kahden vuoden seurantajaksolla sekä hoidosta hyötymisen kehityspolkuja ja niihin liittyviä tekijöitä.
Menetelmät. Tutkimukseen valittiin 33 päivätyötä ja 26 epäsäännöllistä työaikaa tekevää mediatyöntekijää, joilla oli vähintään kolme kuukautta kestänyt unettomuushäiriö. Työterveyshuollon hoitajat saivat lyhyen koulutuksen ja ohjasivat yhteensä yhdeksän ryhmää. Tutkimus noudatti satunnaistamatonta ryhmäinterventioasetelmaa. Osallistujia arvioitiin kaksi kertaa ennen hoidon alkua, hoidon jälkeen sekä 3, 6, 12 ja 24 kuukautta hoidon päättymisestä. Mittareina käytettiin unipäiväkirjaa, aktigrafiaa ja kyselymenetelmiä.
Tulokset. Työterveyshuollon hoitajien ohjaaman KKT:n jälkeen erityisesti osallistujien unettomuudesta kokema haitta ja siihen liittyvät haitalliset ajatukset vähenivät merkittävästi. Myös nukahtamisviive lyhentyi, ja unen kesto, tehokkuus, laatu ja virkistävyys parantuivat, mutta nämä muutokset olivat pieniä tai kohtalaisia. Lisäksi osallistujien psyykkiset ja somaattiset oireet vähenivät sekä elämänlaatu parani hoidon jälkeen. Tulokset säilyivät ja osin parantuivat kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä, mutta 12 ja 24 kuukauden jälkeen niissä tapahtui osin heikentymistä. Päivätyötä ja epäsäännöllistä työaikaa tekevien oireissa tai hoidon jälkeisissä tuloksissa ei ollut merkitseviä eroja. Tutkimuksessa löydettiin kaksi hoidosta hyötymisen kehityspolkuryhmää: hyötyneet ja osittain hyötyneet. Hyötyneiden ryhmään kuului noin 2/3 osallistujista, ja he arvioivat kaikissa mittausvaiheissa unettomuutensa ja muut oireensa lievemmiksi kuin osittain hyötyneiden ryhmään kuuluneet.
Johtopäätökset. Tutkimuksen mukaan työterveyshoitajien ohjaamalla ryhmämuotoisella KKT:lla voidaan vähentää pitkäkestoisesta unettomuushäiriöstä kärsivien unettomuusoireita ja niiden haittaavuutta. Unettomuuden hoito voi vähentää myös muita oireita ja parantaa elämänlaatua. KKT:n tulokset säilyivät pääosin kahden vuoden seurantajaksolla. Lisäksi tutkimuksessa saatiin näyttöä siitä, että KKT voi olla tuloksellinen hoitomenetelmä myös epäsäännöllistä työaikaa tekevien unettomuuden hoidossa. Työaikamuodosta riippumatta ne, joilla oli lievempi unettomuus ja vähemmän muita oireita, hyötyivät eniten hoidosta. Vakavimmista unettomuus- ja muista oireista kärsivät voivat siten tarvita jatkohoitoa lyhytkestoisen KKT:n jälkeen. Tulosten luotettavuutta voi heikentää se, että tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, otoskoko oli pieni ja osallistujien unettomuus oli keskimäärin suhteellisen lievää. Tutkimuksen vahvuuksia olivat pitkittäisasetelma ja tutkimuksen toteuttaminen työterveyshuollon omilla resursseilla, jotka parantavat tuloksen yleistettävyyttä samanlaisiin konteksteihin. Kouluttamalla työterveyshuoltoja käyttämään unettomuuden psykologisia hoitomenetelmiä voitaisiin todennäköisesti parantaa hoidon saatavuutta työikäisillä sekä sitä kautta vähentää heidän unettomuuttaan ja siihen liittyvää terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn heikentymistä. | fi |
