Vanhemmuusryhmät vanhempien itsemyötätunnon vahvistajana

Abstract

Itsemyötätunto on tutkimusten mukaan yhteydessä yksilön psyykkiseen hyvinvointiin ja toimiviin perhesuhteisiin. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksenä oli tarkastella, miten vanhemmat kuvaavat itsemyötätunnossaan vanhemmuusryhmän myötä tapahtuvia muutoksia. Laadullinen tutkimus toteutettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli yhdeksän naista ja kahdeksan miestä, jotka olivat osallistuneet perhevalmennus-ja/tai Perhepolku-ryhmiin. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla temaattisella analyysilla hyödyntäen Neffin (2003a; 2003b) määritelmää itsemyötätunnon kolmesta osa-alueesta: (1) ystävällisyys itselle vs. itsekritiikki, (2) jaettu ihmisyys vs. erillisyys tai eristäytyminen sekä (3) tiedostava läsnäolo vs. yli-identifikaatio. Haastatteluissa vanhemmat kuvasivat itsemyötätunnon vahvistumista sekä perhevalmennuksissa että Perhepolku-ryhmissä. Itsemyötätunnon vahvistumisesta kerrottiin erityisesti jaetun ihmisyyden lisääntymisenä. Lisäksi vanhemmat kuvasivat ryhmän myötä tapahtunutta tiedostavan läsnäolon sekä ystävällisyyden vahvistumista itselle. Tutkimus nostaa esiin vanhemmuusryhmien merkityksen vanhempien itsemyötätunnon mahdollisina tukijoina ja tuo siten uuden näkökulman neuvoloissa ja perhekeskuksissa tehtävään perheitä tukevaan työhön. Itsemyötätuntoa vahvistava ryhmätoiminta voi olla tulevaisuudessa merkittävä keino vanhempien stressin ja uupumuksen vähentämisessä ja sitä kautta koko perheen hyvinvoinnin tukemisessa.