Kuhan kasvatus ruokakalaksi : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Further development of the Finnish aquaculture sector requires diversification of production using reliable culture methods for new fish species. For example, Pike-perch (Sander lucioperca L.) is a highly valuable commercial food fish, in both Finnish and European markets, that has a good potential for diversifying local aquaculture production. Research efforts during recent decades have had the aim of developing intensive culture methods for this species. In some European countries, pilot-scale intensive production of pike-perch for human consumption has already started. This article reviews information published on the farming of pikeperch (S. lucioperca) and its North American relative walleye (Sander vitreus M.). Pike-perch kept in captivity needs hormonal treatment to reach maturity. Brood fish can spawn naturally into special spawning nests or striped eggs can be artificially fertilized. After artificial fertilization, incubation is demanding due to adhesive eggs. Newly hatched larvae are very small and undeveloped. First feeding, swim bladder inflation, cannibalism and weaning onto artificial feeds are critical periods during pike-perch larviculture. Specific technical methods are used to improve larval growth and survival. For efficient growth pike-perch needs warm water. In Finland pike-perch can be produced in net cages using natural temperatures or in recirculation and flow-through systems using heated water. High protein and low fat levels are required in the diet. At present the production costs of farming food-sized fish would be high in comparison to profit. Occurrences of harmful diseases and parasites in pike-perch farming are scarce. Pikeperch will probably be exposed to all the viral, bacterial and parasitic diseases common in Finnish fish farms but species specific tolerance is yet to be determined.

Uusien ruokakalojen kasvatus ja tuotantomenetelmien kehittäminen on tärkeätä kotimaisille kalatalouselinkeinoille. Kuha (Sander lucioperca L.) on arvostettu ruokakala Suomen ja Euroopan markkinoilla ja sillä on hyvät mahdollisuudet nousta uudeksi viljelylajiksi kirjolohen ja siian rinnalle. Viime vuosikymmenien aikana on panostettu kuhan intensiivisten kasvatusmenetelmien kehittämiseen. Lajin kasvatus ruokakalaksi onkin aloitettu koemittakaavassa muutamissa Euroopan maissa. Tähän kirjallisuuskatsaukseen olemme keränneet tietoja kuhan ja sen pohjoisamerikkalaisen sukulaislajin valkosilmäkuhan (Sander vitreus M.) kasvatuksesta. Laitosoloissa kuhat eivät saavuta kutuvalmiutta ilman hormonikäsittelyä. Sukukypsät kuhaemot voidaan kudettaa turoihin ja hedelmöittynyt mäti hautoa turoihin kiinnittyneenä haudontakaukaloissa. Vaihtoehtoisesti sukusolut voidaan lypsää ja keinohedelmöittää, mutta mädin tarttumiskyky vaikeuttaa mädin suppilohaudontaa. Poikaset ovat kuoriutuessaan hyvin pieniä ja kehittymättömiä. Ruokailun aloitus, uimarakkojen täyttyminen, kannibalismi ja kuivarehuravintoon siirtyminen ovat kriittisimpiä vaiheita kuhan alkukasvatuksessa. Viljelytekniikalla voidaan huomattavasti parantaa poikasten kasvua ja eloonjääntiä. Kasvaakseen kuhat tarvitsevat lämmintä vettä. Suomessa kasvatus olisi mahdollista luonnonlämpötiloissa verkkoaltaissa sekä lämmitetyssä vedessä kiertovesi- tai läpivirtauslaitoksissa. Ravinnon tulee sisältää runsaasti proteiinia ja vähän rasvaa. Nykyisellä tietämyksellä ja hintatasolla kuhan ruokakalakasvatuksen tuotantokustannukset ovat tuottoon nähden korkeat. Kokemuksia loisista ja taudeista kuhan viljelyssä on kertynyt vähän. Kuhat ovat todennäköisesti alttiita kaikille Suomen kalanviljelylaitoksilla esiintyville virus-, bakteeri- ja loistaudeille, mutta lajin taudinsietokyky voi olla erilainen muihin viljelylajeihin verrattuna.