Changes in students' perceptions of task-involving motivational climate, teacher's leadership style, and helping behaviour as a result of modifications in school physical education teaching practices

Abstract

The primary aim of this quasi-experimental, longitudinal intervention over a time span of one academic year directed toward increasing task-involvement during physical education lessons was to analyse changes in students' perceptions of task-involving motivational climate, teacher's leadership style, and self-reported helping behaviour. The intervention consisted of weekly consultation meetings with the teachers in experimental schools. The participants of the experimental groups consisted of 178 ninth-grade pupils, taught by four teachers whereas control groups consisted of 155 pupils, taught by three teachers. Participants responded to a multi-sectional questionnaire incorporating Finnish versions of the Perceived Motivational Climate in Sport Questionnaire-2, willingness to help and unselfishness sub-scales of the Helping Behaviour Scale, and social support and democratic behaviour sub-scales of the Leadership Scale for Sports. Multivariate analyses of variance revealed that intervention decreased experimental pupils' perception of task-involving motivational climate in their physical education lessons. Contrary to expectation, one part of the task-involving climate named perception of effort/improvement even decreased among experimental pupils. These results were parallel with the pupils of control schools. However, not due to increased task-involving climate but pedagogical solutions during the intervention, experimental pupils' tendency to help each other increased compared to control pupils. Furthermore, no differences were found on teacher's leadership style perceived by both experimental and control pupils during the intervention. Overall, the influence of the intervention was similar to both genders, showing that both boys' and girls' perceptions on the intervention were parallel. In order to deepen the experimental-control design, the data was also analysed at teacher and physical education group levels. Confirming the previous findings, no differences on pupils' perception of measured variables were found at the teacher level. Furthermore, at the physical education group level the only difference existed in experimental pupils' perception of ego-involving climate. This finding implies that some students' perceptions of ego-involving motivational climate decreased whereas the others' increased even if they were taught by the same teacher. All in all, the results showed that the programme designed for increasing task-involving motivational climate in terms of pedagogical means and practices in physical education lessons needs further developing. In addition, longer interventions covering pupils' environment widely is required in order to change pupils' motivational cognitions and motivational behaviours.

Tutkimuksen päätarkoituksena oli analysoida oppilaiden kokemuksia liikuntatuntien tehtäväsuuntautuneesta motivaatioilmastosta, opettajan johtamiskäyttäytymisestä sekä oppilaiden auttamiskäyttäytymisestä toisiaan kohtaan yhden lukuvuoden mittaisen motivaatioilmastointervention seurauksena. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja kuvailla ohjelma, jonka avulla tuntien tehtäväsuuntautuneisuutta saataisiin parannettua. Tutkittavat olivat pakolliseen koululiikuntaan osallistuvia yhdeksäsluokkalaisia 15-vuotiaita oppilaita. Tutkimusryhmään kuului 178 oppilasta ja neljä heidän opettajaansa. Vertailuryhmänä oli 155 oppilasta ja kolme heidän opettajaansa. Tutkimus oli luonteeltaan kvasikokeellinen interventiotutkimus. Tutkimuksen mittareina käytettiin motivaatioilmastomittaria (Perceived Motivational Climate in Sport Questionnaire-2), sosiaalisen tuen ja demokraattisen käyttäytymisen alaskaaloja valmentajan johtamistapamittarista (Leadership för Sports) sekä halukkuus auttaa- ja epäitsekkyys -alaskaaloja auttamiskäyttäytymismittarista (Helping Dispositions Scales). Konfirmatorisen ja exploratiivisten faktorianalyysien perusteella mittareita pitää jatkossa kehittää koululiikuntaan paremmin sopiviksi. Monimuuttujavarianssianalyysit osoittivat, että intervention aikana tutkimuskoulujen oppilaiden kokemukset tehtäväsuuntautuneesta motivaatioilmastosta eivät eronneet vertailukoulujen oppilaiden kokemuksista. Vastoin odotuksia tutkimuskoulujen sekä vertailukoulujen oppilaat kokivat yhdellä alaskaalalla (yrittäminen/kehittyminen) mitattuna tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston hieman laskeneen. Tutkimuskoulujen oppilaat kokivat oman auttamiskäyttäytymisensä lisääntyneen liikuntatunneilla verrattuna vertailukoulujen oppilaisiin. Tutkimuskoulujen oppilaat eivät havainneet muutosta opettajan johtamiskäyttäytymisessä intervention aikana. Sukupuolten välisiä eroja ei ilmennyt mitatuissa muuttujissa. Tulosten analysointi suoritettiin lisäksi erikseen kunkin opettajan kohdalla sekä yksittäisen liikuntaryhmän tasolla. Saadut tulokset tukivat aiempia koe-kontrolli asetelmalla saatuja tuloksia. Poikkeuksena olivat erot kilpailusuuntautuneessa motivaatioilmastossa yksittäisten liikuntaryhmien tasolla, mikä osoitti eri ryhmissä toimivien oppilaiden erilaiset kokemukset kilpailusuuntautuneesta motivaatioilmastosta mahdolliseksi, vaikka motivaatioilmaston luomisesta eri ryhmille vastasi sama opettaja. Tutkimuksen perusteella tehtäväsuuntautuneeseen motivaatioilmastoon tähtäävää opettajien täydennyskoulutusohjelmaa on mahdollista toteuttaa yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden liikuntatunneilla. Pedagogisten menetelmien toteuttaminen opettajan täydennyskoulutuksen välityksellä vaatisi jatkossa pitempikestoisia interventioita. Myös oppilaiden taustatekijät ja niiden vaikutukset motivaatioilmaston kokemiseen vaativat jatkossa laajempaa huomiota.