This is an article-based Master's thesis that explores how software ecosystems, integrating public and private partners, improve public service delivery by balancing stability and agility. Public sector organizations face increasing pressure to be adaptive and resilient, particularly during crises like the COVID-19 pandemic, which exposed the limitations of traditional rigid and hierarchical models of service delivery. The research focuses on answering the central question: "How do software ecosystems improve public service delivery in the public sector while balancing the need for stability and agility?"
The study employs a qualitative analysis of the findings of two primary articles: one on Finland's Omaolo e-health service, which demonstrated rapid adaptation during the pandemic, and another on the role of Enterprise Architecture in government ecosystems. Insights were gathered from literature and primary studies, analyzing how leadership, governance, and collaboration contribute t
o system agility and stability.
Key findings reveal that software ecosystems enhance public service efficiency by pooling resources, fostering innovation, and promoting adaptability. The study highlights the role of governance structures like Enterprise Architecture in maintaining stability while enabling flexibility. Clear communication, strong public-private collaboration, and adaptive leadership are key to balancing agility and stability. Continuous improvement and reconfigurable processes ensure both responsiveness and long-term resilience in public service delivery.
The study concludes that public sector organizations can significantly improve service delivery by adopting software ecosystems that integrate both stability and agility. In this study, I discovered that public organizations can adopt agility more effectively than previously thought, particularly in crisis situations. Enterprise Architecture does not only support stability but also enhances agility by allowing flexible system reconfiguration. More research is needed to explore how measures implemented during crises can be institutionalized into long-term governance models. Additionally, further investigation is needed into leadership styles and organizational culture shifts that best facilitate continuous improvement and innovation in public sector ecosystems.
...
Tämä artikkelipohjainen pro gradu -tutkielma tarkastelee, kuinka julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita yhteen tuovat ohjelmistoekosysteemit parantavat julkisten palveluiden tuottamista mahdollistamalla tasapainoilun vakauden ja ketteryyden vaatimusten välillä. Julkishallinnon organisaatiot kohtaavat kasvavaa painetta sopeutua ja olla kestäviä muuttuvassa toimintaympäristössä. Erityisesti kriisitilanteet paljastavat perinteisten jäykkien ja hierarkkisten palvelumallien rajoitukset. Tutkimus keskittyy vastaamaan keskeiseen kysymykseen: "Kuinka ohjelmistoekosysteemit parantavat julkisten palveluiden tuottamista julkisella sektorilla tasapainoillen vakauden ja ketteryyden tarpeiden välillä?"
Tutkimuksessa hyödynnetään laadullista analyysiä ja tarkastellaan kahden pääartikkelin löydöksiä. Ensimmäinen käsittelee Suomen Omaolo-terveyspalvelua, joka mukautui nopeasti pandemian aikana, ja toinen tarkastelee kokonaisarkkitehtuurin roolia julkishallinnon ekosysteemeissä. Tutkimuksessa kerät
tiin näkemyksiä kirjallisuudesta ja pääartikkeleista, joiden avulla analysoitiin, miten johtajuus, hallinto ja yhteistyö edistävät järjestelmän ketteryyttä ja vakautta.
Keskeiset löydökset osoittavat, että ohjelmistoekosysteemit parantavat julkisten palvelujen tehokkuutta yhdistämällä resursseja, edistämällä innovointia ja parantamalla organisaatioiden sopeutumiskykyä. Tässä tutkimuksessa korostuvat hallintorakenteiden, kuten yritysarkkitehtuurin, merkitys vakauden ylläpitämisessä ja joustavuuden mahdollistamisessa. Selkeä viestintä, vahva julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ja mukautuva johtaminen ovat avainasemassa ketteryyden ja vakauden tasapainottamisessa. Jatkuva kehitys ja uudelleenmuotoiltavat prosessit varmistavat sekä reagointikyvyn että pitkän aikavälin kestävyyden julkisten palvelujen tarjonnassa.
Tässä tutkimuksessa havaitsin, että julkiset organisaatiot voivat omaksua ketteryyttä tehokkaammin kuin aiemmin on ajateltu, erityisesti kriisitilanteissa. Yritysarkkitehtuuri voi vakauden rinnalla lisätä ketteryyttä mahdollistamalla järjestelmän joustavan uudelleenkonfiguroinnin. Tarvitaan lisää tutkimusta sen selvittämiseksi, miten kriisien aikana toteutetut toimenpiteet voidaan vakiinnuttaa pitkän aikavälin hallintomalleihin. Lisäksi tarvitaan lisätutkimuksia johtamistyyleistä ja organisaatiokulttuurin muutoksista, jotka parhaiten edistävät jatkuvaa parantamista ja innovointia julkisen sektorin ekosysteemeissä.
...
