Yhteistä ymmärrystä rakentamassa : rauhanvälittäjien näkemyksiä vuorovaikutusosaamisesta rauhanvälitysprosesseissa

Abstract

Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista vuorovaikutusosaamista rauhanvälitysprosesseissa tarvitaan rauhanvälittäjien näkemysten mukaan. Tavoitteeseen vastattiin kahden tutkimuskysymyksen avulla, joita olivat 1) millaisia ominaispiirteitä rauhanvälitysprosessilla on vuorovaikutusprosessina rauhanvälittäjien näkemysten mukaan? sekä 2) millaista vuorovaikutusosaamista rauhanvälitysprosesseissa tarvitaan rauhanvälittäjien näkemysten mukaan? Konfliktien lisäksi myös rauhanvälitysprosessit rakentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, jolloin näiden prosessien ymmärtäminen vuorovaikutuksen ja niissä tarvittavan vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta on prosessien onnistumisen kannalta keskeistä.

Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä rauhanvälittäjää, jotka narratiivisissa haastatteluissa kuvasivat kokemuksiaan jostakin onnistuneesta rauhanvälitysprosessista. Analyysimenetelmänä käytettiin konstruktivistista ankkuroitua teoriaa, jonka avulla aineistosta saatiin rakennettua vuorovaikutusprosessia ja vuorovaikutusosaamista rauhanvälitysprosesseissa kuvaava jäsennys sekä vuorovaikutusosaamista kuvaava mallinnus. Tulokset osoittavat rauhanvälitysprosessia vuorovaikutusprosessina määrittävän sen monivaiheisuus, monitasoisuus, tavoitteellisuus ja haavoittuvaisuus. Rauhanvälitysprosessissa tarvittavaa vuorovaikutusosaamista puolestaan ilmentävät luottamuksen, yhteisen ymmärryksen ja turvallisen vuorovaikutusilmapiirin rakentamisen prosessit. Tuloksista ilmenee, kuinka nämä vuorovaikutusosaamista kuvaavat prosessit ovat yhteydessä toisiinsa mahdollistaen omalta osaltaan toistensa rakentumisen.

Johtopäätöksinä voidaan todeta rauhanvälitysprosessien olevan vuorovaikutusprosesseina moniulotteisia ja kompleksisia. Lisäksi osallistujien muodostaman ryhmän vuorovaikutusosaamisen voidaan nähdä mahdollistavan sellaisia prosessin kannalta merkityksellisiä toimintoja, joiden saavuttaminen pelkästään yksilön osaamiseen nojaamalla ei olisi mahdollista. Tutkimustulokset lisäävät rauhanvälitysprosesseissa tarvittavaa ymmärrystä vuorovaikutuksen ominaispiirteistä sekä vuorovaikutusosaamisesta, joiden avulla prosessien kehittäminen on mahdollista. Tuloksia voidaan hyödyntää myös rauhanvälitysprosesseissa työskentelevien henkilöiden kouluttamisessa sekä heidän vuorovaikutusosaamisensa kehittämisessä. Lisäksi tutkimuksen tuloksia erityisesti vuorovaikutusosaamisesta voidaan soveltaa muihin konfliktinhallintaprosesseihin tarjoamalla näkökulmia siihen, millainen vuorovaikutus ryhmässä tai tiimissä rakentaa konfliktin ratkaisemisen kannalta keskeistä vuorovaikutusosaamista.