Co-constructing recovery in suicidal crises : Service users’ perspectives on healthcare and crisis services after a suicide attempt

Abstract

Suomalaisten itsetuhokäyttäytymisestä ja itsemurhakriisin aikana käytettyjen terveydenhuollon palveluiden ajoituksesta on olemassa suhteellisen laaja tietopohja, mutta palvelunkäyttäjien näille palveluille antamia merkityksiä on tutkittu harvoin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin itsemurhayrityksestä selviytyneiden aikuisten tulkintoja palveluista, joita he olivat saaneet ja toivoneet itsemurhakriisinsä aikana. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä MIELI Suomen Mielenterveys ry:n (MIELI ry), Helsingin kaupungin sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Kaikissa kolmessa osatutkimuksessa aineistona olivat neljäntoista itsemurhayrityksestä selviytyneen aikuisen syvähaastattelut. Jokainen haastateltava oli osallistunut MIELI ry:n kriisipalveluiden tarjoamaan Lyhytinterventioon itsemurhaa yrittäneille (Linity) sekä käyttänyt terveydenhuollon palveluita itsemurhakriisin yhteydessä. Laadulliseen aineistoon sovellettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa I tarkasteltiin, miten osallistujat kokivat vuorovaikutuksen terveydenhuollon kanssa auttaneen tai haitanneen toipumistaan. Tutkimuksessa II selvitettiin osallistujien käsitystä Linityn vaikutuksista. Tutkimuksessa III analysoitiin osallistujien kuvauksia toipumiseen liittyvästä toimijuudestaan ja palveluiden roolista sen luomisessa. Tutkimus osoitti, miten polkujen itsemurhakriisistä toipumiseen tai sen pitkittymiseen voidaan nähdä rakentuvan vuorovaikutuksessa palvelunkäyttäjien ja ammattilaisten välillä. Tutkimus myös valotti joitakin itsemurhien ehkäisyn kannalta tärkeitä ilmiöitä, jotka lääketieteellisen näkökulman valta-asema terveydenhuollossa ja itsemurhatutkimuksessa saattaa jättää varjoon, ja mahdollisuuksia, joita moninäkökulmaisempi lähestyminen voisi tarjota. Osatutkimusten tulosten pohjalta väitän, että itsemurhaa yrittäneille suunnatuissa palveluissa tulisi paremmin huomioida 1) palvelunkäyttäjien ihmissuhteisiin kohdentuvan tuen tarjoaminen, 2) itsetuhoiseen käyttäytymiseen kohdennettujen interventioiden sisällyttäminen osaksi riittävän jatkuvia palvelupolkuja sekä 3) palvelunkäyttäjän toimijuuden tunnistaminen sekä interventioiden ensisijaiseksi kohteeksi että niiden keskeiseksi voimavaraksi.

Avainsanat: itsemurhayritys, itsemurhien ehkäisy, palvelunkäyttäjä; terveydenhuolto, kriisi, lyhytinterventio, toipuminen, relationaalisuus; toimijuus, laadullinen tutkimus

There is a significant body of research on the epidemiology of suicidal behavior in Finland, along with some important findings on the timing and nature of healthcare contacts among individuals in suicidal crises or near suicidal death. However, the subjective meanings these services hold for service users have rarely been explored. The current research contributes an exploration of Finnish suicide attempt survivors’ interpretations of the healthcare and crisis services they had received and desired during their recent suicidal episode. The research was conducted in collaboration with MIELI Mental Health Finland (MIELI), the City of Helsinki, and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. All three original studies were based on data from in-depth interviews with fourteen suicide attempt surviving adults. Each participant had taken part in the Attempted Suicide Short Intervention Program (ASSIP), a brief suicide-specific add-on intervention provided by MIELI crisis services. Each had also used healthcare services in relation to their recent suicidal crisis. The studies applied content analysis to the qualitative data. Study I focused on how interactions with healthcare were perceived as helping and hindering recovery during the suicidal crisis. Study II investigated the subjective impact of ASSIP. Study III explored the participants’ accounts of their recovery-related agency and the role of services in co-creating it. By providing a window into the subjective meaning-making of suicide attempt survivors, this research shed light on how movements toward recovery or relapse may be perceived as co-constructed in the complex processes of interaction between those in suicidal crises and those responding to these crises in the context of healthcare or crisis services. The findings call attention to the gaps that the current dominance of medicine’s perspective on suicidal suffering may leave in indicated suicide prevention and the opportunities that more pluralistic and multidisciplinary approaches may present for filling them. Based on the findings of the three original studies, I argue that services for suicide attempt survivors should give more priority to providing relationship-focused support, integrating suicide-specific interventions into sufficiently continuous service paths, and acknowledging the agency of the service user as a primary target of and resource for intervention.

Keywords: suicide attempt, suicide prevention, service user, healthcare, crisis, brief intervention, recovery, relational, agency, qualitative