Ero- ja huoltoriidat sosiaalityöntekijän työhyvinvointia kuormittamassa

Abstract

Tutkielmassa selvitettiin, minkälaisia työhyvinvointia kuormittavia tekijöitä liittyy ero- ja huoltoriitojen parissa työskentelyyn sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Samalla selvitettiin, minkälaisia sosiaalityöntekijän kuormittumista helpottavia tekijöitä voidaan löytää. Tutkielman teoreettis-käsitteellinen viitekehys koostui sosiaalityöntekijän työhyvinvoinnista, työhyvinvointia kuormittavista tekijöistä sekä ero- ja huoltoriidoista. Työhyvinvointia tarkasteltiin yleisesti sekä sosiaalityön näkökulmasta. Työhyvinvoinnin kuormittavuutta kuvattiin psykososiaalisen kuormittavuuden kautta, jossa pyrittiin kuvaamaan työuupumukseen johtavia tekijöitä. Ero- ja huoltoriitoja avattiin yleisesti sekä lastensuojelun näkökulmasta. Tutkielma on toteutettu integroituna kirjallisuuskatsauksena, jossa sisällönanalyysin kautta löydettiin kolme erillistä pääluokkaa. Nämä pääluokat kertoivat työskentelyn kuormittavuustekijöiden tasoista (yksilölähtöinen taso sekä rakenteellinen taso) sekä kuormittavuutta ehkäiseviä tekijöitä. Lopulliseen katsaukseen valikoitui seitsemän (7) eri aineistoa, jotka täyttivät sisäänottokriteerit. Aineistoista suurin osa oli kansainvälisiä. Aineistot vaihtelivat sisällöltään ja koostuivat eri tavoin toteutetuista tutkimuksista. Katsauksen perusteella sosiaalityöntekijän työhyvinvoinnin kuormittavuustekijöitä voidaan tarkastella yksilötasolla, jonka mukaan sosiaalityöntekijät kokivat ero- ja huoltoriita perheiden parissa työskentelyssä psykososiaalista stressiä sekä emotionaalisen energian kulumista. Työn kohdentuminen oikeisiin asioihin vaikeutui ja lapsen edun ylläpitäminen oli haasteellista. Rakenteelliset haasteet korostuivat työajan haasteina, epäselvinä työnsisältöinä ja toimivaltuuksina sekä koulutuksen puutteena. Kuormitusta vähentävinä tekijöinä nousi esiin sosiaalityöntekijän yksilöllinen vastuu työhyvinvoinnin ylläpitämisestä, mutta tähän tarvitaan työyhteisön sekä esimiehen tukea, osaamisen lisäämistä koulutusten avulla ja rakenteellisia muutoksia yli organisaatiorajojen yhteisen dialogin sekä yhteistyön tiivistämisen kautta.