Kardiorespiratorisen kunnon yhteydet sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ylipainoisilla ja lihavilla naisilla

Abstract

Sydän- ja verisuoni sairaudet ovat maailman suurin kansanterveydellinen ongelma, joiden yksi merkittävimmistä välillisistä ja välittömistä riskitekijöistä on lihavuus. Lihavuus on myös yhteydessä moniin muihin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Lihavuuden ja ylipainon yleistyessä niiden vaikutukset kansanterveyteen ovat kasvaneet merkittävästi. Kardiorepiratorisella kunnolla sen sijaan on havaittu olevan sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava vaikutus. Kardiorespiratorisen kunnon yhteyttä eri sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin on tutkittu jo ennestään, mutta ylipainoisiin ja lihaviin keskittyviä tutkimuksia on vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kardiorespiratorisen kunnon yhteyksiä eri sydän ja verisuonitautien riskitekijöihin ylipainoisilla ja lihavilla naisilla.

Tutkimusaineisto oli osa Munukka ym. (2018) tutkimusta. Tutkimuksen sisäänottokriteereinä olivat sedentäärinen elämäntapa ja BMI >27,5 kg/m2. Poissulkukriteereinä olivat merkittävät tulehdukselliset suolistosairaudet, syömishäiriöt, diagnosoitu tyypin 1 tai 2 diabetes, olemassa oleva sydän- ja verisuonitauti korkeaa verenpainetta lukuun ottamatta, sepelvaltimon ohitusleikkaus tai angioplastia, kilpirauhasen vajaatoiminta tai muut endokriiniset sairaudet, sekä antibioottien käyttö viimeisen kahden kuukauden aikana. Tutkimukseen osallistui 19 naista, joista 17 täytti kaikki vaadittavat kriteerit (n=17). Kardiorespiratorisen kunnon mittarina käytettiin submaksimaalisen kuormituskokeen perusteella arvioitua maksimaalista hapenottokykyä. Lisäksi tutkittavilta mitattiin verenpaine, vyötärönympärys, paino, pituus, BMI, rasvamassan määrä ja rasvaprosentti, plasman paastoglukoosi, LDL-C, HDL-C ja triglyseridipitoisuudet. Lisäksi tarkasteltiin metabolisen oireyhtymän esiintyvyyttä. Maksimaalisen hapenottokyvyn ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien avulla. Lisäksi tehtiin yhden selittävän muuttujan logistinen regressioanalyysi, mikäli tämä oli mahdollista.

Tutkimuksessa havaittiin maksimaalisen hapenottokyvyn olevan käänteisessä yhteydessä vyötärönympärykseen (r = -0,55, p = 0,02), androidirasvamassan määrään (r = -0,53, p = 0,03), androidirasvaprosenttiin (r = -0,52, p = 0,03), kokonaisrasvamassan määrään (r = -0,60, p = 0,01) ja kokonaisrasvaprosenttiin (r = -0,57, p = 0,02). Maksimaalisen hapenottokyvyn ja muiden tarkasteltujen muuttujien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä.

Tutkimuksen tulos tukee aiempien tutkimusten tuloksia kardiorespiratorisen kunnon käänteisestä yhteydestä keskivartalolihavuuteen. Muiden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden suhteen tämä tutkimus on pääosin ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa. Lisätutkimusta aiheesta tarvitaan keskittyen juuri lihaviin ja ylipainoisiin. Jatkossa olisi tarpeen seurata kardiorespiratorisen kunnon ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden sekä näiden välisten yhteyksien muutoksia pitkällä aikavälillä. Tuoreiden tutkimusten perusteella maksimaalinen hapenottokyky olisi todennäköisesti suositeltavaa suhteuttaa lihavia tutkittaessa kehon rasvattomaan massaan mieluummin kuin kehon kokonaismassaan.

Cardiovascular diseases are the largest public health problem in the world, with obesity being one of the most significant indirect and direct risk factors. Obesity is also linked to many other risk factors for cardiovascular diseases. As obesity and overweight have become more prevalent, their impact on public health has significantly increased. On the other hand, cardiorespiratory fitness has been found to have a protective effect against cardiovascular diseases. The relationship between cardiorespiratory fitness and various risk factors for cardiovascular diseases has already been studied, but there are few studies focusing on overweight and obese individuals. The purpose of this study was to investigate the relationships between cardiorespiratory fitness and various risk factors for cardiovascular diseases in overweight and obese women.

The data for this study was part of the Munukka et al. (2018) research. Inclusion criteria were a sedentary lifestyle and a BMI >27.5 kg/m^2. Exclusion criteria included significant inflammatory bowel diseases, eating disorders, diagnosed type 1 or 2 diabetes, existing cardiovascular disease except for high blood pressure, coronary artery bypass surgery or angioplasty, hypothyroidism or other endocrine diseases, and the use of antibiotics within the last two months. The study involved 19 women, 17 of whom met all the required criteria (n=17). Cardiorespiratory fitness was measured using a submaximal exercise test to estimate maximum oxygen uptake. In addition, blood pressure, waist circumference, weight, height, BMI, amount of body fat, fat percentage, fasting plasma glucose, LDL-C, HDL-C, and triglyceride levels were measured. The presence of metabolic syndrome was also examined. The relationships between maximum oxygen uptake and cardiovascular risk factors were examined using correlation coefficients. Additionally, a logistic regression analysis with one explanatory variable was performed if possible.

The study found that maximum oxygen uptake was inversely related to waist circumference (r = -0.55, p = 0,02), android fat mass (r = -0.53, p = 0,03), android fat percentage (r = -0.52, p = 0,03), total fat mass (r = -0.60, p = 0,01), and total fat percentage (r = -0.57, p = 0,02). No statistically significant relationships were observed between maximum oxygen uptake and the other variables examined.

The results of the study support previous findings of an inverse relationship between cardiorespiratory fitness and central obesity. Regarding other cardiovascular risk factors, this study mostly contradicts previous research. Further research focusing specifically on overweight and obese individuals is needed. Future studies should monitor the changes in cardiorespiratory fitness, cardiovascular risk factors, and the relationships between them over a long period. Based on recent studies, it is likely advisable to relate maximum oxygen uptake to fat-free mass rather than total body mass when studying obese individuals.