The effects of propolis screen on the amounts of Varroa destructor mites and honey production in honeybee hives

Abstract

Tarhamehiläinen (Apis mellifera) on aitososiaalinen hyönteislaji, joka on erittäin tärkeä pölyttäjä maataloudessa, mutta lajin yksilömäärät vähenevät maailmanlaajuisesti hälyttävää vauhtia. Yksi merkittävimmistä tunnetuista mehiläiskatoon vaikuttavista tekijöistä ovat intianmehiläisestä (Apis cerana) peräisin olevat Varroa destructor -punkit. Toisin kuin intianmehiläisillä, tarhamehiläisillä ei ole luontaista vastustuskykyä punkkeja vastaan, vaan varroapunkit voivat tuhota koko yhdyskunnan heikentämällä sitä fyysisesti ja levittämällä vakavia taudinaiheuttajia pesissä. Tarhamehiläisillä on kuitenkin keinoja torjua punkkeja ja yksi näistä keinoista on propoliksen eli kittivahan tuottaminen ja sen käyttö pesissä. Propolis on useista eri yhdisteistä koostuva aine, jota mehiläiset valmistavat eri luonnonmateriaaleista, kuten kasveista kerätyistä eritteistä ja hartseista ja sen koostumus vaihtelee pesän maantieteellisen sijainnin ja siten käytettyjen materiaalien mukaan. Propoliksella tiedetään olevan merkittäviä antimikrobisia ominaisuuksia ja sen on myös havaittu torjuvan joitakin loislajeja. Mehiläiset käyttävät propolista pesän sisällä olevien ylimääräisten aukkojen täyttämiseen. Mehiläistarhaajat voivat kerätä propolista kaupallisiin tarkoituksiin propolislevyjen avulla, jotka luovat tarpeetonta vetoa mehiläispesässä, mikä saa mehiläiset valmistamaan lisää propolista aukkojen tukkimista varten. Tässä gradututkimuksessa selvitettiin, vaikuttavatko propoliksen keräämiseen käytetyt levyt varroapunkkien määriin tai hunajatuotantoon sekä vaikuttaako varroapunkkien määrä hunajatuotantoon mehiläispesissä. Kokeessa käytettiin kymmentä tarhamehiläispesää, joista puoleen oli laitettu propolislevyt ja puolet toimivat kontrollipesinä ilman levyä. Kaikki pesät olivat saaneet luontaisesti varroatartunnan. Punkkien määrissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koe- ja kontrollipesien välillä kesän aikana. Propolislevyjen ja hunajatuotannon välillä ei myöskään havaittu eroa, mutta punkkien määrän ja hunajatuotannon välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Tämän kokeen perusteella propolislevyt eivät vaikuta varroapunkkien määriin eivätkä hunajatuotantoon mehiläispesissä 11 viikon aikana.

European honeybee (Apis mellifera) is an eusocial insect species that is as an important pollinator in agriculture, but their numbers are declining at an alarming rate. Perhaps one of the most significant known factors for the decline of honeybees is the ectoparasitic mite Varroa destructor originating from Asian honeybee Apis cerana. Unlike A. cerana, A. mellifera has almost no tolerance towards this threat and the V. destructor can destroy an entire A. mellifera colony it has infested by physically weakening the colony and by spreading severe pathogens inside the hive. Fortunately, honeybees have ways to counter these threats, one of which is the usage of propolis. Propolis is a substance honeybees produce from different materials from different plants, and its composition differs based on the materials it is produced of and therefore based on the geographical location of the hive. Propolis has significant antimicrobial properties and has been observed to affect certain parasite species and honeybees use it to fill unnecessary spaces inside the hive. Beekeepers can collect propolis for commercial purposes using specifically made propolis screens that induce propolis production behaviour in honeybees by creating unnecessary draft inside the hive. The purpose of this study was to determine whether a propolis screen affects the severity of V. destructor infestation in a honeybee hive. An experiment was conducted using a total of 10 A. mellifera hives; 5 target hives with propolis screens and 5 control hives without propolis screens. All the hives were naturally infested with V. destructor. The mite counts of each hive were recorded and compared. Additionally, the honey amounts of each hive were recorded and the interaction between the honey production and the propolis screen as well as the mite counts were explored. No statistical difference was found in the total number of mites during the summer between the hive groups. No significant differences were found between the honey production and the propolis screen, but a positive correlation was found between the number of mites and the honey production. Based on this experiment, the propolis screens did not affect the V. destructor counts or the honey production of honeybee hives during 11 weeks.