Vanhemman ja lapsen yhdessä liikkumisen yhteys lapsen motorisiin taitoihin : poikkileikkaustutkimus neljävuotiailla lapsilla

Abstract

Paremmat motoriset taidot ovat lapsilla yhteydessä esimerkiksi suurempaan fyysiseen aktiivisuuden määrään, parempaan fyysiseen kuntoon sekä parempiin kognitiivisiin toimintoihin, minkä vuoksi motoristen taitojen kehittäminen on tärkeää. Varhaislapsuus on motoristen taitojen oppimisen kannalta tärkeä kehitysvaihe, jossa vanhemmilla on tärkeä rooli. Vanhemman ja lapsen yhdessä liikkuminen on yksi merkittävimmistä vanhempien tuen muodoista lapsen motoristen taitojen kehittymisen kannalta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää vanhemman ja lapsen yhdessä liikkumisen yhteyttä neljävuotiaan lapsen motorisiin taitoihin. Lisäksi selvitettiin, säilyykö mahdollinen yhteys, kun huomioidaan lapsen sukupuoli, sisarusten määrä ja vanhempien koulutustaso.

Tutkielman aineistona käytettiin MUSPRO-tutkimuksen alkumittauksen aineistoa. Aineisto on kerätty syksyllä 2023 Jyväskylässä varhaiskasvatukseen osallistuvilta neljävuotiailta lapsilta ja heidän perheiltään. Lasten motorisia taitoja arvioitiin Piilo-testistöllä sekä vanhemman ja lapsen yhdessä liikkumisen määrää selvitettiin vanhemman täyttämällä kyselylomakkeella. Tutkielman analyysiin sisällytettiin tutkittavista ne lapset, joilta oli saatavilla sekä motoristen taitojen testien tulokset että tiedot vanhemman ja lapsen yhdessä liikkumisesta (n=108). Tilastollisina analyysimenetelminä käytetiin ristiintaulukointia, Khiin neliö -testiä ja lineaarista regressioanalyysiä.

Useana päivänä viikossa tai päivittäin korkealla intensiteetillä yhdessä lapsen kanssa liikkuvien vanhempien lapsilla oli paremmat motoriset taidot verrattaessa kuukausittain tai harvemmin yhdessä lapsen kanssa liikkuvien vanhempien lapsiin (standardoidun motoristen taitojen keskiarvon ero 0,564, p<0,001). Viikoittain korkealla intensiteetillä yhdessä liikkuvien motoriset taidot eivät eronneet kuukausittain tai harvemmin yhdessä liikkuvista (0,054, p=0,744). Korkealla intensiteetillä tässä tarkoitettiin fyysisesti rasittavaa liikkumista, kuten hippaleikkejä, kiipeilyä tai trampoliinilla hyppimistä. Matalalla intensiteetillä yhdessä liikkumisella ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä motorisiin taitoihin, kun verrattiin useana päivänä viikossa ja päivittäin liikkuvia viikoittain tai harvemmin liikkuviin. Matala intensiteetti tarkoitti kevyttä liikkumista, kuten kävelyä, keinumista ja tasapainoilua. Samansuuntaiset tulokset todettiin kummankin intensiteetin osalta myös tarkasteltaessa erikseen motoristen taitojen eri osa-alueita, eli liikkumis-, tasapaino- ja käsittelytaitoja, sekä lapsen sukupuoli, sisarusten määrä tai vanhempien koulutustaso huomioiden.

Tämän tutkielman tulosten mukaan vanhemman ja lapsen yhdessä liikkuminen on yhteydessä lapsen parempiin motorisiin taitoihin, kun liikuntaa harrastetaan korkealla intensiteetillä ja useita kertoja viikossa. Fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden ja niiden välisten yhteyksien löytäminen on terveyden edistämisen ja kansanterveyden näkökulmasta oleellista, sillä lapsena luodaan pohjaa loppuelämän liikkumiseen ja hyvinvointiin. Lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan laajemmalta otannalta sekä ilmiön syy-seuraussuhteista ja muista motorisiin taitoihin vaikuttavien tekijöiden rooleista.