Riittääkö yksi? : lapsilukua koskeva pohdinta

Abstract

Tämä maisterintutkielma tekee näkyväksi lapsiluvun merkitystä ja kokemusta yksilön subjektiivisessa elämismaailmassa. Tutkimusaineistona käytettiin Vauva.fi foorumin viestiketjuja, jotka lähtökohtaisesti perustuvat keskustelun aloittajan pohdintaan, siitä tarvitseeko ensimmäinen lapsi sisaruksen vai voisiko lapsiluvun jättää yhteen. Keskustelut koostuivat vastakkaisista näkökulmista, joissa tuotiin esille positiivisia ja negatiivisia puolia yksilapsisuudesta ja monilapsisuudesta sekä taustatekijöitä, joi den vuoksi yksilöt olivat päätyneet jättämään lapsilukunsa yhteen. Päätös toisesta lapsesta nähdään tutkimuksessa yhtenä individualistisen ja riskitietoisen yksilön elämän käännöskohtana, joka vaikuttaa yksilön elämäntarinan rakentumiseen. Tutkimus toteutettiin fenomenologishermeneuttisena sisällönanalyysinä, jossa hyödynnettiin empaattista tulkintaa. Tutkimuksen tulkinnassa hyödynnän fenomenologisen ja empaattisen tutkimusotteen myötä myös omaa subjektiivista kokemustani tutkittavasta ilmiöstä, jonka pohjalta dialogi tutkijan ja tutkimusaineiston välillä rakentuu hermeneuttisella kehällä. Tutkimusaineistosta ilmeni, että toisin kuin yleensä ajatellaan, yksi lapsi ei sido yksilöä perhe elämään, vaan yksilöllä on mahdollisuus jatkaa individualistista elämäntyyliään myös lapsen saatuaan. Yksilö voi ensimmäisen lapsen saatuaan elää spontaania elämää, edetä urallaan ja toteuttaa omia toiveitaan ja intressejään myös perhearjen ulkopuolella. Yhden lapsen vanhemmilla on käytössään enemmän resursseja sijoitettavaksi itseensä kuin monilapsisen perheen vanhemmilla, jotka ovat enemmän sidottuja lapsiperhearkeen. Tutkimuksen mukaan yksilö kokee toisen lapsen riskinä, jonka myötä vanhemmuus voi ajautua positiivisena koetusta ”kulkurivanhemmuudesta” kohti pakotettua intensiivistä vanhemmuutta, jonka myötä yksilö joutuu luopumaan individualistisista mahdollisuuksistaan.