1800-luvun uskonnollisen painokuvan vaikutus suomalaiseen alttaritauluun : esimerkkinä Widolfa von Engeström-Ahrenbergin Ylösnoussut Kristus

Abstract

Tässä taidehistorian maisterintutkielmassa tutkitaan sitä, miten 1800-luvun populaari uskonnollinen kuva on vaikuttanut suomalaiseen alttaritaulumaalaukseen. 1800-luvulla alttaritauluja maalattiin kansainvälisten, tunnettujen teosten mukaan. Mallikuvat levisivät tehokkaasti jäljenneteollisuuden levittäminä painotuotteina. Erityisenä tarkastelun kohteena on Sumiaisten kirkon alttaritaulu Ylösnoussut Kristus (1891), jonka on maalannut Widolfa von Engeström-Ahrenberg (1845-1914). Tutkimuksessa hyödynnetään monitieteisiä lähestymistapoja. Sumiaisten alttaritaulun sisältömaailmaa ja merkityksiä avataan Erwin Panofskyn ikonologisen tulkintamallin avulla. Alttaritaulua tarkastellaan myös osana laajempaa vertailuaineistoa, joka koostuu 1800-luvun loppupuolen eurooppalaisista kristillisaiheisista maalauksista ja veistoksista ja niitä toisintavasta jäljennösgrafiikasta. Aineistoa on koostettu myös arkistomateriaalista, johon kuuluu Suomen Taideyhdistyksen näyttelyluetteloita sekä aikakauden sanomalehtikirjoittelua. Taidemaalari Widolfa von Engeström-Ahrenbergin elämänvaiheet ja ura asetetaan aikakauden yhteiskunnallista taustaa vasten elämänkulkuanalyysissa. Analyysi osoittaa, että Sumiaisten kirkon alttaritaulun mahdollisina innoittajina voidaan nähdä 1800-luvun jäljennetyimpien eurooppalaisten taidemaalareiden tunnettuja teoksia. Merkittävimpiä yhtäläisyyksiä havaitaan tanskalaisen Carl Blochin maalaamaan Pyhän Jaakobin kirkon alttaritauluun (1881), jonka sommitelmassa on myös kuvattu Kristushahmo kahden polvistuneen enkelin kanssa. Ylösnousemus alttaritaulun aiheena on perinteinen, Kristuksen jumalallista puolta korostava aihe. Kun alttaritaulua tulkitaan kulttuurihistoriallista taustaa vasten, voidaan tiettyjen symbolien, kuten suurikokoisen liljan, nähdä viittaavan myös esoteeriseen ajatteluun, joka levisi muuttuvassa yhteiskunnassa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Widolfa von Engeström-Ahrenbergin esimerkki heijastelee ajan taiteilijanaisille tyypillistä elämänkulkua. Laajan taidekoulutuksen saaneen taiteilijan ura hidastui, mutta ei päättynyt avioitumisen ja perheen perustamisen seurauksena.