Isovanhemmuuden yhteys mielen hyvinvointiin

Abstract

As the population ages, the proportion of grandparents in the population increases. Examining the mental well-being of grandparents is important, as merely the absence of mental illness does not capture well-being. Mental well-being, as a positive aspect of mental health, encompasses psychological, social, and emotional well-being. The purpose of this thesis was to investigate whether there are differences in mental well-being between grandparents and non-grandparents. Additionally, potential factors related to grandparents' mental well-being concerning grandparenthood were explored.

The data for the thesis were obtained from the latest data collection phase (TRAILS) of the Jyväskylä Longitudinal study of Personality and Social Development in which the participants were about 61-years (N=206). This age is considered the beginning of late adulthood. Data were collected through a Life Situation Questionnaire, an interview and self report inventories. Assessment of mental well-being included psychological (Scales of Psychological Well-Being), social (Scales of Social Well-Being), and emotional well-being (Life Satisfaction and Happiness). Regarding grandparents, variables included closeness to grandchildren, frequency of meeting grandchildren and perceived importance of the role of grandparenthood. The difference in mental well-being between grandparents and non-grandparents was examined using independent samples t-tests. Factors possibly associated with grandparents' mental well-being were examined using linear regression analysis, first without covariate variables and then with covariate variables added. The covariate variables included gender, education level, financial situation, self-rated health, and relationship status.

Of the sample, 112 were grandparents and 94 were not grandparents. Statistically significant differences in mental well-being between grandparents and non-grandparents were not found. Closeness to grandchildren and frequency of meeting grandchildren had significant positive associations with grandparents' psychological (closeness β=0.295, p=0.006; frequency β=0.258, p=0.017) and social well-being (closeness β=0.265, p=0.014; frequency β=0.253, p=0.019). These associations remained significant even after controlling for other variables. Perceived importance of the role of grandparenthood had a positive association with psychological well-being without covariate variables (β=0.215, p=0.044) but not with covariate variables.

Although no significant difference in mental well-being was found between grandparents and non-grandparents, factors were identified that enhance grandparents' mental well-being. The association of grandparenthood with mental well-being from the perspective of grandparents has been relatively understudied, and further research is needed to better understand the contributing factors.

Väestön ikääntyessä isovanhempien osuus väestöstä kasvaa. Isovanhempien mielen hyvinvoinnin tutkiminen on tärkeää ja pelkkä pahoinvoinnin puuttuminen ei riitä kuvaamaan mielen hyvinvointia. Mielen hyvinvointi, mielenterveyden positiivisena puolena sisältää psykologisen hyvinvoinnin, sosiaalisen hyvinvoinnin ja emotionaalisen hyvinvoinnin. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko isovanhempien ja ei-isovanhempien mielen hyvinvoinnissa eroavaisuutta. Lisäksi selvitettiin isovanhempien mielen hyvinvoinnin mahdollisia taustatekijöitä isovanhemmuuteen liittyen.

Tutkielman aineistona käytettiin Lapsesta aikuiseksi (LAKU) tutkimuksen uusinta aineistonkeruuvaihetta (TRAILS), jolloin osanottajat (N=206) olivat noin 61-vuotiaita, jota kuvataan alkavan myöhäisaikuisuuden vaiheena. Tässä työssä käytettyä aineistoa kerättiin elämäntilannekyselyllä, haastattelulla ja kyselylomakkeilla. Mielen hyvinvoinnin arviointi sisälsi psykologisen hyvinvoinnin (Scales of Psychological Well-Being), sosiaalisen hyvinvoinnin (Scales of Social Well-Being) ja emotionaalisen hyvinvoinnin (Elämään tyytyväisyys ja onnellisuus). Isovanhempien mielen hyvinvoinnin osalta muuttujat olivat, läheisyys lastenlapsiin, lastenlasten tapaamisuseus ja isovanhemmuuden roolin kokemisen tärkeys. Mielen hyvinvoinnin eroavaisuutta isovanhempien ja ei isovanhempien välillä selvitettiin itsenäisten otosten t-testillä. Isovanhempien mielen hyvinvointiin mahdollisesti yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysillä. Tämä suoritettiin ilman kontrolloituja muuttujia ja kontrolloivat muuttujat lisäten. Kontrolloitavia muuttujia olivat sukupuoli, koulutustaso, taloudellinen tilanne, itsearvioitu terveys ja parisuhdetilanne.

Aineistosta isovanhempia oli 112 ja ei-isovanhempia 94. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynyt isovanhempien ja ei-isovanhempien mielen hyvinvoinnin välillä. Läheisyydellä lastenlapsiin ja lastenlasten tapaamisuseudella oli merkitsevä positiivinen yhteys isovanhempien psykologiseen (läheisyys β=0,295, p= 0,006; tapaamisuseus β=0,258, p=0,017) ja sosiaaliseen hyvinvointiin (läheisyys β=0,265, p= 0,014; tapaamisuseus β=0,253 p= 0,019). Nämä yhteydet säilyivät merkitsevinä kontrollimuuttujien huomioimisen jälkeen. Isovanhemmuuden roolin kokemisella tärkeäksi oli positiivinen yhteys psykologisen mielen hyvinvoinnin kannalta ilman kontrolloituja muuttujia (β=0,215, p=0,044), mutta ei niiden kanssa.

Vaikka isovanhempien ja ei-isovanhempien välillä ei löytynyt merkitsevää eroa mielen hyvinvoinnin välillä, löytyi isovanhempien mielen hyvinvointia kohentavia tekijöitä. Isovanhemmuuden yhteyttä mielen hyvinvoinnille isovanhempien näkökulmasta on tutkittu vielä melko vähän ja lisätutkimusta tarvitaan, jotta siihen myötävaikuttavia tekijöitä ymmärretään paremmin.