Urheilijan kaksoisuran tukeminen Keski-Suomessa

Abstract

Nykypäivän yhteiskunta edellyttää työntekijöiltä monialaista osaamista ja pätevyyttä. Samalla toisen asteen koulutuksen lisääminen oppivelvollisuuteen ohjaa nuoria hankkimaan itselleen ammatillisen pätevyyden tai suuntautumaan kohti korkeakoulututkintoa. Monelle urheilijalle tavoitteellisen huippu- tai kilpaurheilun yhdistäminen opiskeluun muodostaa haastavan, mutta pitkällä tähtäimellä palkitsevan urheilu-uran ja sen jälkeisen urasiirtymän. Opiskelevat urheilijat suuntaavat usein isompiin kaupunkeihin parhaimpien olosuhteiden perässä, mutta erilaiset urheilijan polut voivat kulkea myös muita reittejä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kaksoisuraa ympäristön ja koulutuksen järjestäjän näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää kuinka opiskelun ja urheilun yhdistämistä tuetaan kunnallisessa toimintaympäristössä. Lisäksi tietoa haluttiin kerätä siitä, millaisia haasteita kaksoisuran tukemisessa voi nousta esille, sekä kuinka alueellista urheiluakatemiatoimintaa voisi kehittää ottamaan huomioon nämä erilaiset ympäristöt ja haasteet. Tutkimukseen osallistui lähes jokaisesta Keski-Suomen kunnasta koulutuksesta tai liikunnasta vastaava viranhaltija ja yhteensä 20 haastateltavaa 19 eri kunnasta haastateltiin puolistrukturoiduin menetelmin.

Laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti käyttäen hyväksi mallia kaksoisuran kehitysympäristöstä, sekä sen menestystekijöitä. Teorian pohjalta muodostettiin suuntaa antavia yläluokkia, jotka ohjasivat laadullista sisällönanalyysia.

Tulokset osoittivat sekä eroja että yhtäläisyyksiä niin kaksoisuran tukemisessa kuin kaksoisuran tukemisen haasteissa. Suurelta osin kaksoisuran tukeminen oli samantyyppistä eri kunnissa. Koulupäiviin pyrittiin saamaan mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa erilaisten hankkeiden kautta. Opinnoissa joustettiin ja niitä tuettiin yksilön tarpeet huomioiden. Joissakin kunnissa kaksoisuraa tukevat rakenteet kouluissa ja muut tukitoimet on nähty järkeviksi. Haasteet näyttäytyivät sen sijaan paikallisten olosuhteiden riittämättömyytenä, urheilijoiden vähyytenä sekä sijainnin ja välimatkojen kautta. Urheiluakatemiatoiminta oli tällä hetkellä monelle haastateltavista melko vierasta ja sen keskeisimmäksi kehityskohteeksi nähtiin toiminnan parempi esittely viestintää ja vierailuja hyödyntäen. Toisaalta myös urheiluakatemian asiantuntijaverkosto nähtiin yhtenä resurssina, joka voisi lisätä sekä ympäristön että paikallisten urheilijoiden pätevyyttä joissain kunnissa.

Kuntien kaksoisuran tukeminen ja siihen liittyvät haasteet vaihtelivat ympäri Keski-Suomea. Yhteisiä toimintatapoja tunnistettiin vähän, joka voi saattaa opiskelijaurheilijoita epätasa-arvoiseen asemaan. Suuremmissa kunnissa, joissa opiskelijaurheilijoita on enemmän, olivat tukitoimet odotetusti myös kattavampia. Jotta erilaisia urheilijan polkuja voitaisiin edistää, alueellista urheiluakatemiatoimintaa ja yhteistyöverkostoja olisi kehitettävä ja yhteistyöverkostoja laajennettava.