Oppimisen ja tarkkaavuuden pulmat sekä niiden yhteys pelaaja-valmentajasuhteen laatuun 10–11-vuotiaiden lasten jääkiekkoharrastuksessa

Abstract

Oppimisen ja tarkkaavuuden pulmat ovat yleistyneet ja herättäneet keskustelua myös lasten urheiluharrastusten parissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka yleisiä oppimisen ja tarkkaavuuden pulmat ovat 10–11-vuotiaiden lasten jääkiekkoharrastuksessa ja miten lapsen mahdolliset haasteet vaikuttavat hänen arvioonsa pelaaja-valmentajasuhteen laadusta.

Tutkimukseen osallistui 139 pelaajaa 28:sta eri jääkiekkoseurasta. Vastaajista 120 oli Suomen Jääkiekkoliiton Hämeen alueelta, 9 Keskimaan ja 10 Etelä-Suomen alueelta. Pelaajilta selvitettiin oppimisen ja tarkkaavuuden pulmiin liittyviä piirteitä tämän tutkimuksen yhteydessä kehitetyn mittarin avulla. Pelaajien arvioita pelaaja-valmentajasuhteen laadusta mitattiin suomenkielisellä CART-Q- mittarilla.

Oppimisen ja tarkkaavuuden pulmien esiintyvyyttä arvioitiin niitä mitanneiden muuttujien tunnuslukujen avulla. Oppimisen pulmien esiintyvyydeksi määriteltiin 7 % ja tarkkaavuuden pulmien 9 %. Oppimisen ja tarkkaavuuden pulmien vaikutusta pelaaja-valmentajasuhteen laatuun selvitettiin MANCOVA-analyysin avulla, jonka perusteella oppimisen pulmat selittävät noin 8 % ja tarkkaavuuden pulmat 14 % pelaaja-valmentajasuhteen laadun vaihtelusta.

Sekä oppimisen että tarkkaavuuden pulmat olivat vahvimmin yhteydessä pelaaja-valmentajasuhteen komplementaarisuuden ja vuorovaikutuksen laatuun. Valmentajien vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja kykyyn toimia oppimisen ja tarkkaavuuden pulmista kärsivien lasten kanssa tulisikin kiinnittää huomioita lasten urheiluharrastusten parissa.