Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää erikoistumisen ajankohdan merkitystä huipulle pääsyyn jalkapallossa sekä lyhyesti tarkastella suomalaista jalkapalloilijan pelaajapolkua erikoistumiseen liittyvien tutkimustulosten valossa.
Erikoistuminen urheilulajiin on urheilumaailmassa jatkuvasti tarkastelun ja väittelyn kohteena oleva aihe ja se koskettaa todella suurta osaa myös suomalaisista lapsista ja nuorista. Jalkapallon osalta erikoistumiskeskustelu on myös kiivasta ja ajankohtaista, sillä jalkapallo on yksi maailman seuratuimmista ja harrastetuimmista lajeista, jonka parissa useat sadatmiljoonat ihmiset viettävät vuosittain aikaa. Jalkapallomaailman huipulle pääsemisessä on kova kilpailu ja ympäri maailmaa seurat ja valmentajat yrittävät löytää keinoja parhaan mahdollisen reitin luomiseen. Erilaisia reittejä huipulle kuvataan yleisesti urheilulajiin erikoistumisen ja sen ajankohdan kautta.
Erikostuminen urheilulajiin voi tapahtua varhaisesti tai myöhäisesti. Varha
inen erikoistuminen tarkoittaa osallistumista vain yhteen lajiin, jota tarkoituksenmukaisesti harjoitellaan ja siinä kilpailemiseen jo nuoresta iästä lähtien. Varhaisen erikoistumisen hyötyinä ovat muun muassa lajikohtaisten taitojen kehittyminen ja omaksuminen nuoremmassa iässä. Myöhäinen erikoistuminen tarkoittaa nuorena osallistumista useampiin lajeihin ja erikoistumispäätöksen tekemistä vasta myöhemmällä iällä. Myöhäisen erikoistumisen hyötyinä ovat esimerkiksi monipuolisemmat liikkumistaidot ja isompi mahdollisuus liikunnallisen elämäntavan pysyvyyteen.
Varhaisen ja myöhäisen erikoistumisen rinnalle on noussut viimeisimpänä varhaisen kiinnittymisen käsite, joka yhdistelee molempien erikoistumisreittien piirteitä. Varhainen kiinnittyminen tarkoittaa aikaisessa vaiheessa osallistumista tulevaan päälajiin, jossa tavoitellaan huipulle, mutta samalla osallistutaan monipuolisesti myös muihin lajeihin ja harrastuksiin. Varhaisen kiinnittymisen reitillä erikoistutaan lopullisesti yhteen lajiin vasta myöhemmällä iällä, mutta tähän mennessä on saavutettu monipuoliset liikkumistaidot sekä lajikohtaiset taidot.
Tutkimustulosten valossa näyttää sille, että lajista tai taidosta riippumatta varhaisen kiinnittymisen reitti on suotuisin tapa päästä huipulle. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että tapoja päästä huipulle on lukuisia eikä yksikään reitti vaikuta kovinkaan paljon todennäköisimmältä kuin jokin toinen reitti, sillä yksilöllisiä vaikuttavia tekijöitä on lukematon määrä. Varhaisen kiinnittymisen reitti vaikuttaa silti olevan taustalla useilla huipulle päässeillä urheilijoilla niin jalkapallossa kuin muissakin lajeissa.
Suomessa jalkapalloilijoiden reittiä huipulle on muodostamassa Palloliitto, joka valmennuslinjallaan ohjaa seuroja toimimaan siten, että mahdollisimman monella pelaajalla olisi reitti huippujalkapalloilijaksi. Palloliiton muodostama reitti mukailee ja on omaksunut piirteitä kansainvälisistä tutkimuksista ja kallistuu enemmän kohti myöhäisen erikoistumisen ja varhaisen kiinnittymisen tietä.
...
