Voimaharjoittelun aiheuttamat lihaskoon ja lihasvoiman vasteet harjoittelemattomilla yksilöillä

Abstract

Voimaharjoittelun aikaansaama lihasmassan sekä voiman kasvu on hyvin yksilöllistä. Toiset yksilöt pystyvät kasvattamaan lihaskokoansa yli 15 %, kun toiset yksilöt osoittavat vain vähäistä, alle 5 %:n kasvua. Tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilöiden kehitykseen ja yksilöiden välisiin eroihin voimaharjoittelun taustalla on tutkittu vain vähän. Vielä vähemmän löytyy tutkimusnäyttöä, joka keskittyisi pelkästään tutkimaan yksilöitä, jotka osoittavat poikkeuksellisen suuria vasteita voimaharjoittelulle. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka moni lihasmassan kasvun high responder (HR) ryhmään kuuluvista tutkittavista kuuluvat myös voiman kasvun HR ryhmään.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 174 tutkittavaa, joista tämän tutkielman loppuanalyyseissä oli yhteensä 167 tutkittavaa. Tutkittavat olivat iältään 18–45-vuotiaita, heistä naisia oli 117 ja miehiä 57. Tutkittavilta mitattiin alku- ja lopputesteissä ulomman reisilihaksen anatominen poikkipinta-ala ultraäänellä sekä jalkaprässin yhden toiston maksimi. Tutkittavat jaettiin ulomman reisilihaksen poikkipinta-alan sekä jalkaprässin yhden toiston maksimin kehityksen perusteella kolmeen eri ryhmään: high responder (HR), moderate responder (MOD) ja low responder (LR). HR ryhmien välinen yhteys laskettiin binomitodennäköisyysjakaumalla.

Tuloksista kävi ilmi, että vain kolme tutkittavaa jotka kuuluivat HR ryhmään lihaksen poikkipinta-alan muutokselle, kuuluivat myös HR ryhmään jalkaprässin yhden toiston maksimille. Tulos osoitti, ettei kahden HR ryhmän välillä ole tilastollisesti merkitsevää (p=0,098) yhteyttä toisiinsa.

Tutkielman tulos osoitti myös, että yksilöllistä vaihtelua esiintyy lihaksen poikkipinta-alan sekä voiman kasvussa voimaharjoittelun seurauksena. Tutkielmassa saadut tulokset HR ryhmien välisestä yhteydestä toisiinsa yhtyvät muihin aiheesta tehtyihin tutkimustuloksiin. Potentiaalisia selityksiä saadulle tulokselle pohditaan tutkielmassa. Taustalla vaikuttavat tekijät painottuvat kuitenkin lihaksen rakenteellisiin ominaisuuksiin, hermolihasjärjestelmän toimintaan sekä biologisiin tekijöihin.