Hapenkulutuksen ja askelmuuttujien yhteys pitkäkestoisessa tasavauhtisessa juoksussa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, muuttuvatko hapenkulutus ja askelmuuttujat sekä onko hapenkulutuksen ja askelmuuttujien suhteellisen muutoksen välillä yhteys pitkäkestoisessa tasavauhtisessa juoksussa.

Pitkäkestoisessa kestävyyssuorituksessa hapenkulutuksen on havaittu kasvavan, kun suoritus on jatkunut pitkään. Hapenkulutuksen kasvun taustalla on monta tekijää kuten aineenvaihdunnalliset muutokset. Juoksun taloudellisuus on yksi ratkaisevista tekijöistä pitkäkestoisissa kestävyysjuoksusuorituksissa. Tässä tutkimuksessa juoksun taloudellisuudella tarkoitetaan hapenkulutusta tietyllä submaksimaalisella juoksunopeudella. Pitkäkestoisen kestävyyssuorituksen on havaittu aiheuttavan sentraalista väsymystä, mikä voi vaikuttaa askelmuuttujiin ja heikentää juoksun taloudellisuutta eli lisätä hapenkulutusta.

Tämä tutkimus toteutettiin osana HoDARI- ja RunAI-tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 36 kestävyysurheilijaa, joiden harjoittelumäärä oli vähintään 250 tuntia vuodessa. Tutkittavat suorittivat maksimaalisen hapenottokyvyn testin juoksumatolla (VO2max-testi). Yhdestä kahteen päivää VO2max-testin jälkeen tutkittavat juoksivat pitkäkestoisen kestävyystestin, jossa tutkittavat juoksevat 90 minuuttia nopeudella, joka oli 90 % aerobisen kynnyksen nopeudesta. Testiin kuuluu myös viisi kolmen minuutin (5 x 3 min) kuormaa ennen tasavauhtista osuutta ja sen jälkeen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ainoastaan pitkäkestoista kestävyystestiä ja sen tasavauhtista osuutta. Tässä tutkimuksessa askelmuuttujista tarkasteltiin askelkontaktin kestoa, askeltiheyttä sekä askelpituutta. Askelmuuttujat arvioitiin kiihtyvyyssensorista saadusta datasta aiemmin kirjallisuudessa esitetyn algoritmin avulla.

Hapenkulutus kasvoi pitkäkestoisen kestävyystestin aikana tilastollisesti merkitsevästi, kun verrattiin 15 ja 90 minuutin kohdalla mitattuja arvoja. (2,480 ± 0,507 vs. 2,551 ± 0,490, p < 0,001). Askelmuuttujissa havaittiin myös tilastollisesti merkitsevää muutosta. Askelkontaktin kesto lyheni (274 ± 41 ms vs. 265 ± 37 ms, p < 0,05), askeltiheys kasvoi (165 ± 6 vs.166 ± 6, p < 0,05) ja askelpituus lyheni (100 ± 14 cm vs. 99 ± 14 cm, p < 0,05). Hapenkulutuksen ja minkään askelmuuttujan muutoksen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Muutokset hapenkulutuksessa ja askelmuuttujissa ovat aiemman kirjallisuuden kanssa yhteneviä. Tämän tutkimuksen johtopäätös on, että kestävyysharjoitelleilla pitkäkestoinen tasavauhtinen juoksu heikentää juoksun taloudellisuutta. Taloudellisuuden heikentymisen taustalla tässä tutkimuksessa eivät ole muutokset askelmuuttujissa vaan muutokset energia-aineenvaihdunnassa.