Lastensuojelun jälkihuolto sosiaalisen osallisuuden ulottuvuuksia rakentamassa

Abstract

Maisterintutkielmassani tarkastelen sosiaalisen osallisuuden ulottuvuuksia lastensuojelun jälkihuoltoon liittyen sekä lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutettujen nuorten aikuisten asemointeja näissä sosiaalisen osallisuuden ulottuvuuksissa. Tutkielman aineistona toimii hallituksen esitykseen (HE 56/2023) annetut lausunnot (75) koskien lastensuojelun jälkihuollon ikärajan alentamista. Aineiston analyysi on toteutettu temaattisella analyysilla ja tutkielman teoreettinen viitekehys paikantuu sosiaalisen osallisuuden ympärille. Aineiston analyysin myötä olen nimennyt kolme sosiaalisen osallisuuden ulottuvuutta, jotka ovat mahdollisuuksien -, hyvinvoinnin - ja toimijuuden -ulottuvuus. Mahdollisuuksien ulottuvuus näyttäytyy hallitsevana ulottuvuutena, johon paikantuu lastensuojelun jälkihuollon erilaisten mahdollisuuksien tarjoaminen kuten monipuolinen tuki, riittävän pitkä työskentelyaika, tukiverkoston merkitys sekä jatkumon mahdollisuus sijaishuollon jälkeen. Hyvinvoinnin ulottuvuuteen kietoutuu ajatus yhteiskunnan vastuusta tukea heikompiosaisia ja monimuotoisten haasteiden äärellä kamppailevia nuoria sekä jälkihuollon rooli korjaavan palvelun ohella toimia myös ehkäisevänä palveluna. Toimijuuden ulottuvuudessa keskeisenä näyttäytyy toimijuuden vahvistamisen merkitys, siirtymätilanteiden ja elämänkulun merkitys toimijuuden kehittymiselle sekä nuorten oman näkökulman huomioiminen. Jokaisen sosiaalisen osallisuuden ulottuvuuden sisällä olen tarkastellut, millaiseen asemaan lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutettu nuori aikuinen asemoituu. Mahdollisuuksien ulottuvuudessa jälkihuoltonuori asemoituu erityisen nuoren -asemaan. Hyvinvoinnin ulottuvuudessa puolestaan jälkihuoltonuoren mahdollinen asema jakautuu kahteen ääripäähän; tilanteensa hyväksyjä tai menneisyyden vanki - nuoren asemaan. Toimijuuden ulottuvuudessa jälkihuoltonuoren asema paikantuu yhteiskuntaan vähitellen kiinnittyvän - nuoren asemaan. Tulokset osoittavat sosiaalisen osallisuuden kietoutuvan erilaisiin ja laajoihin ulottuvuuksiin. Tulosten perusteella voidaan pohtia lastensuojelun jälkihuollon erityistä roolia sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren tukena ja siihen sisältyvää erityislaatuista mahdollisuutta jälkihuoltonuorten sosiaalisen osallisuuden edistämisessä. Voimme kysyä kysymyksen; mikä on yhteiskunnassa tahtotila olla mahdollistamassa sijaishuollossa kasvaneille nuorille sosiaalisen osallisuuden toteutumista, kun lakimuutoksella jälkihuollon ikärajan laskemiseen liittyen ollaan viemässä tavoitteen toteutumiselta merkittäviä mahdollisuuksia.