15–18-vuotiaiden nuorten naisjalkapalloilijoiden yleisimmät rasitusvammat ja niiden esiintyvyyden vaihtelu kauden aikana

Abstract

Sudden-onset injuries are more common than gradual-onset injuries in football. The most used injury definition in previous studies has been time-loss. This has led to a significant portion of overuse injuries going unregistered because many injured athletes are able to modify their training and/or competition so that there is no time-loss. The updated OSTRC questionnaire aims to also register injuries that do not cause time-loss. The purpose of the study was to determine the prevalence and severity of gradual-onset injuries among adolescent female football players, as well as the variation in occurrence during the football season. The material used was a two-year prospective cohort study conducted by the UKK Institute. This data was part of a larger study of Finnish female football conducted by the UKK institute. The study involved 10 teams from the highest league level for under 18-year-olds in Finland. The mean age of the participants was 16.2 ± 1.0 years (n=212). Athletes responded weekly to the OSTRC-H2 through a mobile app. Weekly prevalence was calculated for gradual-onset injuries and substantial gradual-onset injuries. Additionally, cumulative severity score was calculated for every injury location to determine the most common injury sites and their severities. The severity score of a gradual-onset injury increases with the extent to which the athlete has had to modify her training and/or competition due to the injury. The weekly average prevalence of gradual-onset injuries was 6.9% (95% CI 6.2% - 7.7%) and for substantial gradual-onset injuries 4.6% (95% CI 4.1% - 5.2%). In total, 100 gradual-onset injuries were reported over two years, of which 51 were substantial. 30% of gradual-onset injuries did not result in time-loss. The response rate of the study was 69% (range: 30%-89%). Gradual-onset injuries in the area of shin were the most common, but areas of knee and lower back were the most severe (both with an average severity score of 72). Football seasons varied, so reliable conclusion regarding the variation in the prevalence of gradual-onset injuries could not be drawn. For example, competition seasons differed in length. Still after the summer break there was a prevalence spike in both study years. Gradual-onset injuries among adolescent female football player are common. Half of all gradual-onset injuries were classified as substantial gradual-onset injuries. The response rate decreased significantly during the study, so methods to motivate young athletes to respond more actively to questionnaires should be considered for future research.

Jalkapallossa äkilliset urheiluvammat ovat yleisempiä kuin rasitusvammat. Yleisin vammojen kriteeri aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut vamman aiheuttama poissaolo urheilusta. Tämä on johtanut siihen, että merkittävä osa rasitusvammoista on jäänyt rekisteröimättä, koska moni loukkaantunut urheilija pystyy muokkaamaan harjoitteluaan ja/tai kilpailuaan niin ettei vamman aiheuttamaa poissaoloa tule. Uuden OSTRC-kyselyn avulla pyritään rekisteröimään myös sellaisia vammoja, jotka eivät aiheuta poissaoloja urheilusta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää nuorten naisjalkapalloilijoiden rasitusvammojen yleisyyttä ja vakavuutta, sekä esiintyvyyden vaihtelua jalkapallokauden aikana. Aineistona käytettiin UKK-instituutin kahden vuoden mittaista prospektiivista kyselytutkimusta. Aineisto oli osa UKK-instituutin isompaa kyselytutkimusta. Tutkimukseen osallistui 10 joukkuetta Suomen alle 18-vuotiaiden korkeimmalta sarjatasolta. Tutkittavien keski-ikä oli 16,2 ± 1,0 vuotta (n=212). Urheilijat vastasivat viikoittain mobiilisovelluksen avulla OSTRC-H2 kyselyyn. Viikoittainen esiintyvyys laskettiin rasitusvammoille ja merkittäville rasitusvammoille. Lisäksi kehonosakohtaisesti laskettiin kumulatiivinen vakavuusaste, jotta voitiin määrittää yleisimmät loukkaantumispaikat ja niiden vakavuudet. Rasitusvamman vakavuusaste on sitä suurempi, mitä enemmän urheilija on joutunut tekemään muutoksia harjoitteluun ja/tai kilpailuun vamman takia. Rasitusvammojen esiintyvyyden viikoittainen keskiarvo oli 6,9 % (95 % LV 6,2 % - 7,7 %) ja merkittävien rasitusvammojen 4,6 % (95 % LV 4,1 % - 5,2 %). Kaikkiaan rasitusvammoja raportoitiin kahden kauden aikana 100 kappaletta, joista 51 oli merkittäviä. Rasitusvammoista 30 % ei aiheuttanut poissaoloja urheilusta. Tutkimuksen vastausprosentti oli 69 % (vaihteluväli: 30 % - 89 %). Säären alueen rasitusvammat olivat kaikista yleisimpiä, mutta polven ja alaselän alueen rasitusvammat olivat vakavimpia (molempien vakavuusasteen keskiarvo 72). Jalkapallokaudet olivat erilaiset, joten luotettavaa johtopäätöstä rasitusvammojen esiintyvyyden vaihtelusta ei voitu tehdä. Esimerkiksi kilpailukaudet olivat eri mittaiset. Kuitenkin molempina tutkimusvuosina kesätauon jälkeen toistui esiintyvyyspiikki. Nuorten naisjalkapalloilijoiden rasitusvammat ovat yleisiä. Puolet kaikista rasitusvammoista luokiteltiin merkittäviksi rasitusvammoiksi. Vastausprosentti laski huomattavasti tutkimuksen aikana, joten tulevia tutkimuksia varten tulee pohtia keinoja motivoida nuoria urheilijoita vastaamaan aktiivisemmin kyselyihin.