Täpläravun (Pacifastacus leniusculus) ja jokiravun (Astacus astacus) vaikutukset pienten järvien litoraalivyöhykkeen surviaissääskiyhteisöihin

Abstract

Biodiversity of nature is decreasing and one of the biggest threats is invasive species. North American signal crayfish is classified as invasive species in Finland, due to it being a carrier of crayfish plague, which causes increased mortality rates in noble crayfish populations. Signal and noble crayfish are supposed to have very similar niches, but there is no certainty, that their ecosystem effects are similar. Previous studies suggest that compared to noble crayfish, signal crayfish have greater effects on the benthic macroinvertebrate prey assemblages, especially on their species diversity. Chironomid larvae are the most common and maybe the most significant group of benthic invertebrates in lakes. However, the effects of crayfish on chironomid community are poorly known. The aim of this study was to investigate the effects of the two crayfish species on chironomid abundance, community diversity and composition in the shallow littoral zone of lakes. The second aim was to investigate if there is any difference between the impact of signal and noble crayfish. The expectations were that the chironomid larval abundance (number of individuals) and diversity (taxon richness, Shannon diversity and evenness) reduce and community composition changes in crayfish lakes compared to control lakes with no crayfish and that the impacts are greater for signal crayfish than for noble crayfish. The effects of crayfish were studied in Southern and Central Finland in 24 lakes divided into 3 different categories: 8 signal crayfish lakes, 8 noble crayfish lakes and 8 lakes with no crayfish. Three stony littoral sites were chosen from each lake, where semiquantitative samples of macroinvertebrates were taken from shallow depth (0,5–1m) using a hand net. Chironomid larvae were identified to genera and counted. In contrast to expectations, signal or noble crayfish did not have any effects on chironomid abundance, diversity or assemblages in the littoral zone. The crayfish populations were perhaps too small to significantly affect the chironomid community. Chironomid larvae might also be less prone to predation than other macroinvertebrates due to their small size or habitat selection.

Luonnon monimuotoisuuden yksi suurimmista uhkatekijöistä on vieraslajit. Pohjois-Amerikkalainen täplärapu on luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi, koska se hävittää alkuperäisen jokiravun populaatioita rapuruttoa levittämällä. Täplärapu ja alkuperäinen jokirapu on arvioitu ekolokerojen perusteella hyvin samankaltaisiksi, mutta ei ole varmuutta poikkeaako täplärapu ekosysteemivaikutuksiltaan jokiravusta. Useimmissa tutkimuksissa täpläravun on todettu vaikuttavan jokirapua voimakkaammin saaliskohteena olevaan pohjaeläimistöön ja varsinkin sen monimuotoisuuteen. Surviaissääskien toukat ovat runsain ja ehkä merkittävin pohjaeläinryhmä järvissä, mutta rapujen vaikutuksesta surviaissääskiyhteisön rakenteeseen tiedetään hyvin vähän. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko ravuilla vaikutusta surviaissääskien runsauteen, monimuotoisuuteen ja yhteisökoostumukseen järvien litoraalivyöhykkeellä ja onko täpläravun ja jokiravun vaikutuksissa eroja. Odotuksena oli, että surviaissääskien runsaus (yksilömäärä) ja monimuotoisuus (taksoniluku, Shannonin diversiteetti-indeksi ja tasaisuus) vähenevät ravullisissa järvissä ja yhteisökoostumus muuttuu verrattuna ravuttomiin kontrollijärviin ja että täpläravun vaikutus on voimakkaampi kuin jokiravun. Työssä tutkittiin Etelä- ja Keski-Suomessa 24 järveä, jotka jakautuivat rapukantojen perusteella kolmeen ryhmään: 8 täpläravullista, 8 jokiravullista ja 8 ravutonta järveä. Jokaisesta järvestä valittiin 3 kivikkoista rantapaikkaa, joista kerättiin semikvantitatiiviset pohjaeläinnäytteet potkuhaavilla matalasta rannasta (syvyys 0,5–1 m). Surviaissääsken toukat tunnistettiin sukuihin ja jokaisen järven kokonaisyksilömäärät laskettiin. Tulosten mukaan ravuilla ei odotusten vastaisesti ollut vaikutuksia surviaissääskien runsauteen, tai yhteisöjen monimuotoisuuteen tai koostumukseen. Tutkimusjärvien rapukannat olivat mahdollisesti liian pieniä aiheuttaakseen merkittäviä vaikutuksia litoraalivyöhykkeen surviaissääskiyhteisöihin. Surviaissääskitoukat voivat myös olla pienen kokonsa tai elintapansa vuoksi monia muita pohjaelämiä paremmin suojassa rapujen saalistukselta.