Lämpötilan vaikutus täpläravun (Pacifastacus leniusculus Dana) kasvuun sekä ravintotiheyden vaikutus täpläravun ja jokiravun (Astacus astacus L.) ravinnonhankintaan

Alun perin pohjoisamerikkalaisen täpläravun (Pacifastacus leniusculus Dana) levinneisyys on 1960-luvulta lähtien laajentunut kattamaan Etelä- ja Keski-Suomessa laajoja vesialueita, jotka ovat aiemmin olleet jokiravun (Astacus astacus L.) elinaluetta. Täpläravun mahdollisesti jokiravusta eroavaa ravinnonkulutusta ja saalislajeihin kohdistamaa saalistusta on pyritty arvioimaan täpläravulle kehitetyllä bioenergeettisellä mallilla, jonka jatkokehitystä ja toimivuuden arviointia tämä tutkimus tukee. Täpläravun kasvua selvitettiin 30 vrk:n ajan kolmessa Suomen luonnonoloja vastaavassa lämpötilassa, 10, 16 ja 22 °C:ssa. Ravintotiheyden vaikutusta täpläravun ja jokiravun mahdollisesti aktiiviseen kalojen mätimunien valintaan tutkittiin ravinnonvalintakokeissa 6 °C:ssa muikun (Coregonus albula L.) hedelmöittymättömien mätimunien ja elävien surviaissääsken toukkien (Chironomidae) välillä. Lopuksi surviaissääsken toukkien kulutusta vaihtelevilla ravintotiheyksillä mallinnettiin täpläravulla 6 ja 16 °C:ssa ja jokiravulla 16 °C:ssa Hollingin ja Rogersin funktionaalisen vasteen malleilla. Vaikka täpläravulla kasvua ei voitu havaita tuoremassan mittauksella, kalorimetrisin menetelmin energiasisältöjen muutoksena mitattu kasvu oli suurinta 10 °C:ssa. Korkein ravinnonkulutus havaittiin kuitenkin 22 °C:ssa. Ravinnonvalintakokeissa jokirapu suosi selvästi surviaissääsken toukkia, kun taas täpläravulla ravinnonvalinnassa oli jokirapua enemmän yksilökohtaista vaihtelua. Kummallakin lajilla yksilöiden valikoivuus oli suurimmillaan keskimääräisillä ravintotiheyksillä. Funktionaalisen vasteen sovitteista jokiravun mallit vakiintuivat 16 °C:ssa suurilla ravintotiheyksillä täpläravun malleja korkeammalle tasolle, indikoiden mahdollisesti jokiravun täplärapua korkeampaa ravinnonkulutusta. Näiden tulosten perusteella täpläravun kasvu on pitkälti yksilön kuorenvaihtosyklin vaiheen ja aiemman ravinnonkulutushistorian määrittämää. Täplärapu vaikuttaa olevan jokirapua potentiaalisempi siikakalojen mätimunien saalistaja, joskin sen ravinnonkulutus on jokirapua matalammalla tasolla. Luonnossa lajien saalislajeihin kohdistama saalistuspaine saattaa kuitenkin poiketa laboratorio-oloissa havaituista, sillä varsinkin täpläravulla korkeampi kasvunopeus sekä suurempi ruumiinkoko ja yksilötiheys kasvattavat sen saalistusvaikutusta jokirapuun verrattuna.