”Ihminen on elläin samoin ko simpanssi ja panaanikärpänen.

Abstract

Tarkastelen kirjallisuuden tutkinto-ohjelman maisterivaiheen monimuototutkielmassani diffraktiivisen luennan keinoin Rosa Liksomin romaanissa Väylä (2021) esiintyviä ja esitettyjä ihmisen valta-asemaa purkavia ja uudelleenrakentavia elementtejä. Maisterintutkielmani koostuu kahdesta osasta: 1) käsillä olevasta johdanto- ja yhteenveto-osasta, joka esittelee tutkielman tutkimusongelman, -aineiston ja -menetelmät, taustoittaa ja erittelee analyysin teoreettista viitekehystä sekä raportoi tutkimuksen tulokset johtopäätöksineen, ja 2) kahden muun kirjallisuuden maisterivaiheen opiskelijan kanssa yhdessä laatimastamme artikkelikäsikirjoituksesta, jossa painottuu tutkimusaineiston varsinainen analyysi. [Julkaistaan myöhemmin osana Milka Siponkosken väitöskirjaa]

Kriittisessä tai kulttuurisessa posthumanistisessa projektissa metodina yleistyvä diffraktiivinen luenta keskittyy häiriöihin ja häiriön vaikutuksiin tekstissä ja lukuprosessissa. Diffraktiivinen ajattelu pyrkii välttämään reflektioita ja replikaatioita, mikä posthumanistisessa kontekstissa tarkoittaa usein symbolisesta tulkinnasta luopumista ja representaatioiden kieltämistä jonain, joka vaatii löytäjän, tulkitsijan tai paljastajan ollakseen arvokas. Koska posthumanistisen projektin ydin on ihmisen roolin uudelleenarvioinnissa, soveltuu diffraktiivinen luenta materian, objektin, toimijuutta korostaessaan ja ihmistulkitsijan merkitystä haastaessaan sen tavoitteisiin hyvin.

Luemme artikkelikäsikirjoituksessa häiriöinä ilmauksia, sanavalintoja ja asetelmia, jotka havahduttavat lukijansa huomaamaan luonnollistuneen lukutapansa antroposentrisyyden. Kiinnitämme erityisesti huomiota toislajisten olioiden ja elottoman toimijuuteen teoksessa sekä sen herättämän nimeämisen ja nimeämättömyyden merkityksellisyyteen. Tarkastelemme aihettamme aineistolähtöisesti, kriittisen posthumanismin laajan teoriakentän ja heterogeenisen tutkimustradition läpi siivilöiden. Sovellamme analyysissamme myös Donna Harawayn teorioita ja ihmislajin asemaa problematisoivia kumppanuuslajien (companion species) ja yhdessä kehkeytymisen (becoming with) käsitteitä. Tutkimuksemme on osa postkriittistä projektia, jonka tavoitteena on ajatella toisin ihmisestä ja ei-ihmisestä. Tutkielma osoittaa, että Väylä havahduttaa lukijansa huomaamaan lukutapansa antroposentrisyyden ainakin huomiota herättävin sana- ja sanajärjestyksen valinnoin, ei-inhimilliselle toimijuudelle romaanissa varatun tilan avulla sekä romaanin päähenkilön hyvin suoraan ihmiskeskeisyyttä haastavien mietteiden ja repliikkien kautta.