”Onni on oma aforismi” : kielimalli kirjoittajan luovuushorisontin laajentajana

Abstract

Tarkastelen kirjoittajan kokemusta luovuudesta, kun hän käyttää tekoälyä apunaan. Kysyn, voiko kirjoittaja kokea olevansa kielimallin avulla luovempi kuin ilman sitä, ja vastaan kysymykseen autoetnografisen tutkimukseni perusteella myönteisesti. Muotoilen keskustelua varten luovuushorisontin käsitteen: kirjoittajan luovuushorisontti on raja sille, mitä hän kykenee luomaan. Käytän tutkimuksen käsitteellisenä viitekehyksenä yhdistelmää kirjoittamisen kognitiivisista prosesseista ja laskennallisen luovuuden tutkimuksesta peräisin olevasta luovuuden mallista. Tutkimusmenetelmäni on autoetnografinen: kirjoitan ChatGPT-kielimallin avulla aforismeja, pidän kirjoittaessani videotyöpäiväkirjaa, ja analysoin sen avulla havaintojani ja kokemuksiani. Tuottamani ja analysoimani aineisto näyttää, että kielimallin kanssa kirjoittamani aforismit syntyvät iteratiivisesti ideoita kehitellen. Kielimalli laajentaa luovuushorisonttiani silloin, kun saan sen ehdotuksista ideoita, joita en keksisi ilman sitä, ja kun pidän ideoinnin perusteella muotoilemiani aforismeja sekä luovina että ominani. Synteesinä teoriasta ja tutkimusaineistostani ehdotan mallia kielimalliavusteisen kirjoittamisen kuvaamiseen. Siinä kielimalli on kirjoittajan ohjaama ulkoinen apulainen, jota kirjoittaja voi käyttää esimerkiksi uusien ideoiden saamiseen tai omien sisäisten esitystensä muuttamiseen ja siten luovuushorisonttinsa laajentamiseen.