Hyvät naapurilliset suhteet : Ruotsin ulkopolitiikka ja suhteet naapurimaihin kuninkaallisen majesteetin esityksissä 1660–1675

Abstract

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani Ruotsin ulkopolitiikkaa ja suhteita naapurimaihin kuninkaallisen majesteetin esityksissä vuosina 1660–1675. Tarkoituksena on selvittää millä tavalla Ruotsin suhteita ja ulkopolitiikkaa ulkovaltoihin kuvattiin, miten nämä kuvaukset heijastelivat holhoojahallituksen ulkopolitiikkaa ja kuinka ulkopoliittiset kuvauksilla legitimitoitiin holhoojahallituksen toimintaa. Pääasiallisina lähteinäni toimivat kuninkaallisen majesteetin esitykset. Valtiopäivien keskustelua avaavia kuninkaallisia esityksiä voikin pitää yhtenä merkittävänä valtiollisen propagandan muotona, jonka tavoitteena oli hallinnon ulkopolitiikan puolustaminen. Sota-aikana kuninkaallisen majesteetin esityksissä kerrottiin usein voitokkaista taisteluista ja muista kuninkaan sotasaavutuksista. Rauhan aikana niissä puolestaan painotettiin diplomaattisia voittoja, kuten solmittuja liittoumia ja hyviä suhteita naapurivaltojen välillä. Kaarle XI:n holhoojahallituksen aikaisissa kuninkaallisen majesteetin esityksissä korostui pyrkimys pysyä sen ajaman balanssipolitiikan mukaisesti ulkona sodista ja sen sijaan esiintymään rauhan ylläpitäjänä ja neuvottelijana suurvaltojen välisissä konflikteissa. Tällä tavoin kuninkaallinen majesteetti pyrittiin esittämään roolissaan Westfalenin rauhan takaajana saaden kunniaa ilman, että kruunun taloutta ja herkkää ulkopoliittista tilannetta tarvitsi rasittaa uusilla sodilla. Kuninkaallisen majesteetin esityksissä kuvattiin mielellään holhoojahallituksen ulkopoliittisia saavutuksia, joilla legitimoitiin samalla myös holhoojahallituksen toimintaa ja asemaa. Näihin kuuluivat liittoumat, hyvät suhteet naapurimaiden kanssa, kauppasopimukset ja muut kruunulle saavutetut edut. Tämän lisäksi korostettiin Ruotsin roolia Euroopassa Westfalenin rauhan takaajana ja suurvaltana. Westfalenin rauhan takaajana oman valtakunnan asioista ja turvallisuudesta huolehtiminen ei riittänyt, vaan kuninkaallisen majesteetin esityksissä haluttiin esittää kuninkaallisen majesteetin pyrkivän rauhan ylläpitämiseen Euroopan laajuisesti, millä korostettiin maan asemaa suurvaltana. Vuoden 1672 valtiopäivien keskustelu liittoutumisesta Ranskan kanssa havainnollisti, kuinka tärkeänä myös säädyt pitivät Westfalenin rauhan säilymistä ja kuinka keskeistä oli, että Ruotsi näyttäytyi uskottavasti sen ylläpitäjänä.