Aineistolähtöinen sisällönanalyysi huumeiden käyttöhuoneisiin liittyvästä puheesta eduskunnan täysistunnossa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisilla argumenteilla huumeiden käyttöhuoneita kannatetaan ja vastustetaan suomalaisessa huumepoliittisessa keskustelussa. Huumeiden käyttöhuoneet ovat olleet mediassa näkyvästi esillä ja erityisesti nuorten huumekuolemien lisääntyminen on herättänyt laajempaa keskustelua siitä, tulisiko suomalaista huumepolitiikkaa uudistaa. Suomalainen huumepolitiikka on perinteisesti nojautunut enemmän kieltoihin ja rangaistuksiin, joten huumeiden käyttöhuoneet herättävät keskustelua niin lainsäädännön, moraalin kuin terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmista. Tutkielmani tutkimuskysymys on ”minkälaisilla argumenteilla huumeiden käyttöhuoneita vastustetaan ja kannatetaan eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa?” Tutkielman aineistona toimii eduskunnan täysistunnon pöytäkirja (PTK 25/2023 vp), jossa käsitellään kansalaisaloitetta KAA 3/2023 vp – Valvottu käyttötila huumeita käyttäville. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan lainvalmistelun käynnistämistä, joka mahdollistaisi huumeiden käyttötilakokeilun Suomessa. Käyttötilojen kokeilua Suomessa estää huumeiden hallussapidon ja käytön kriminalisointi, johon toivotaan lain muutosta. Aineiston analysoiminen on toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Huumeiden käyttöhuoneita vastustavien argumenttien pohjalta olen muodostanut kolme pääteemaa, joita ovat moraalidiskurssi, rikollisuus ja resurssit sekä tutkimustiedon kyseenalaistaminen. Huumeiden käyttöhuoneita kannattavien argumenttien pohjalta pääteemoiksi muodostuivat terveys ja hyvinvointi, tietopohjainen päätöksenteko sekä ympäristö ja turvallisuus. Aineiston perusteella huumeiden käyttöhuone kokeilua vastustavat kansanedustajat pitivät niitä ongelmallisina, sillä niiden koettiin lisäävän rikollisuutta ja olevan moraalisesti väärä tapa suhtautua huumeaddiktioon. Huumeiden käyttöhuoneista tehty tutkimus koettiin epäluotettavaksi, vajanaiseksi ja Suomen kontekstiin sopimattomaksi. Lisäksi niiden ei uskottu ehkäisevän huumekuolemia Suomessa, sillä huumekuolemien taustalla vaikuttavat erilaiset huumeet, kuin niissä maissa, joissa huumeiden käyttöhuoneista on tehty tutkimusta. Kansalaisaloitetta puoltavat kansanedustajat kokivat huumeiden käyttöhuoneet mahdollisuutena parantaa suonensisäisesti huumeita käyttävien terveyttä ja hyvinvointia vähentämällä erilaisia tartuntatauteja, lisäämällä todennäköisyyttä hakeutua muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin sekä ehkäisemällä huumekuolemia. Huumeiden käyttöhuoneiden koettiin myös olevan osa humaanimpaa päihdepolitiikkaa, jossa päätöksentekoa ohjaa tutkimusnäyttö ja lisäksi niiden koettiin vähentävän injektioruiskujen määrää ympäristössä sekä parantavan yleistä viihtyvyyttä ja turvallisuutta.