Huumeiden käytön representaatiot ja huumeiden käyttäjien identiteetin rakentuminen poliittisessa puheessa

Abstract

Tutkielman yhteiskunnallisena taustana toimii suomalainen huumepolitiikka ja sitä ympäröivä keskustelu. Huumeiden käyttö ja sen liitännäisongelmat ovat olleet Suomessa kasvussa koko 2000-luvun, erityisesti viime vuosien ajan. Suomen vallitseva huumepoliittinen linja on joutunut kasvavan kritiikin kohteeksi, johtuen sen epäonnistumisesta estää huumeiden käyttöön liittyviä ongelmia. Poliitikot ovat pitkälti pysyneet vallitsevan huumepoliittisen linjan takana, ja kritiikki on tullut enemmissä määrin kansalaisilta, kansalaisjärjestöiltä sekä muilta organisaatioilta. Kansalaisaloitteet ovat pakottaneet politiikkoja puuttumaan aktiivisemmin huumepoliittisiin kysymyksiin viime vuosien aikana. Tutkielman aineistona toimii kolme eduskunnan täysistuntokäsittelyä vuosilta 2022–2023, joissa käsiteltiin huumepolitiikkaan muutoksia ehdottaneita kansalaisaloitteita. Tutkielman tavoitteena on pureutua kriittisesti kansanedustajien tapoihin esittää huumeiden käyttöä ilmiönä ja huumeiden käyttäjien ihmisryhmää puheissaan. Tutkielman tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Analyysissa on keskitytty etenkin siihen, kuinka diskurssien avulla ylläpidetään sekä muovataan yhteiskunnallisia valtarakenteita. Diskursiivisista vallankäytön muodoista aineistossa korostuivat representaatio ja identiteetin rakentaminen. Huumeiden käytön ja huumeongelmien erilaiset representaatiot kansanedustajien puheenvuoroissa linkittyivät tyypillisesti tietynlaisten huumepoliittisten linjojen tukemiseen. Yleisimmät representaatiot huumeiden käytölle kansanedustajien puheenvuoroissa olivat sairausrepresentaatio, moralistinen representaatio ja rikollisuusrepresentaatio. Täysistuntokäsittelyissä esiintyneet pyrkimykset luoda huumeita käyttävälle ihmisryhmälle tietynlaista identiteettiä jakautuivat selkeästi kahteen leiriin. Huumeiden käyttäjiä pyrittiin esittämään sekä riippuvuuteen sairastuneina ihmisinä, että vaarallisina rikollisina. Moralisoiva ja tunnepohjainen argumentaatio oli käsittelyissä yleistä. Kokonaisuudessaan huumeiden käytön ilmiötä tarkasteltiin täysistuntokäsittelyissä vain rajallisista näkökulmista