Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.advisorPullinen, Teemu
dc.contributor.advisorAhtiainen, Juha
dc.contributor.advisorHulmi, Juha
dc.contributor.authorLiikanen, Kaisa
dc.date.accessioned2024-03-11T06:46:44Z
dc.date.available2024-03-11T06:46:44Z
dc.date.issued2024
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/93863
dc.description.abstractTässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin voimaharjoitusjakson aikaisia muutoksia lihasvoimassa, lihasten poikkipinta-alassa, kehon rasvattomassa massassa sekä subjektiivisessa stressissä. Lisäksi tutkittiin voimaharjoittelujakson aikaisen subjektiivisen stressin ja voimaharjoittelussa kehittymisen yhteyttä harjoittelemattomilla henkilöillä. Tutkimukseen osallistui voimaharjoittelua säännöllisesti harrastamattomia henkilöitä (n = 44), joiden ikä oli 32,3 ± 4,9 ja painoindeksi (BMI) oli 24,7 ± 3,9. Kaikkia tutkittavia tutkittiin 10 viikon harjoitusjakson ajalta, lisäksi kahtakymmentä tutkittavista tutkittiin 20 viikon jakson ajalta. Sekä 10 että 20 viikon voimaharjoitusjaksolla harjoitukset suoritettiin kahdesti viikossa. Viiden viikon välein tutkittaville toteutettiin voimamittaukset jalkaprässissä sekä hauiskäännössä, ultraäänimittaukset kaksipäisen olkalihaksen ja uloimman reisilihaksen poikkipinta-alan selvittämiseksi sekä subjektiivisen stressin kyselyt. Kehonkoostumusmittaukset tehtiin bioimpedanssianalyysillä (BIA) paastomittauksina 10 viikon välein. 20 viikkoa voimaharjoitelleet jaettiin subjektiivisen stressikyselyn perusteella kahteen ryhmään: vähemmän stressiä kokeviin ja enemmän stressiä kokeviin. Lihasvoimassa sekä lihaksien poikkipinta-alassa havaittiin tilastollisesti merkitsevä kehitys niin 10 viikon kuin 20 viikonkin harjoitusjakson aikana (p < 0,05). Kehon rasvattomassa massassa havaittiin tilastollisesti merkitsevä kehitys 10 ja 20 viikon harjoitusjakson aikana (p < 0,05). Ainoastaan yhdellä subjektiivisen stressin kyselyllä (PSS, perceived stress scale) havaittiin tilastollisesti merkitsevä muutos subjektiivisessa stressissä 20 viikkoa harjoitelleella ryhmällä. Psyykkisten voimavarojen kyselyn 10 viikon keskiarvon ja jalkaprässin yhden toiston maksimin (1 RM) tuloksen absoluuttisen muutoksen (r = 0,477, p < 0,05) sekä suhteellisen muutoksen (r = 0,406, p < 0,05) väliltä löydettiin positiivinen korrelaatio. Myös stressikyselyn 10 viikon keskiarvon ja jalkaprässin 1 RM tuloksen absoluuttisen muutoksen sekä suhteellisen muutoksen väliltä löydettiin tilastollisesti merkitsevä negatiivinen korrelaatio (r = -0,460, p < 0,05 sekä r = -0,338, p < 0,05). Vähemmän stressiä kokevan ryhmän ja enemmän stressiä kokevan ryhmän väliltä löydettiin tilastollisesti merkitsevä ero. Jalkaprässin 1 RM testituloksen suhteellinen muutos (p < 0,05) oli suurempi vähemmän stressiä kokevalla ryhmällä verrattuna enemmän stressiä kokevaan ryhmään. Tulosten perusteella voimaharjoittelu aikaansaa kehitystä lihasvoimassa, kehon rasvattomassa massassa ja lihaksien poikkipinta-alassa harjoittelemattomilla henkilöillä. Subjektiivisessa stressissä ei havaittu muutoksia 10 tai 20 viikon voimaharjoittelujakson aikana. Ainoastaan yhdessä kyselyssä (PSS) havaittiin pientä koetun stressin lisääntymistä, kun verrataan ensimmäistä ja viimeistä harjoitusviikkoa 20 viikkoa harjoitelleella ryhmällä. Matalampi subjektiivinen stressi ja hyvät psyykkiset voimavarat elämässä vaikuttaisivat olevan yhteydessä suurempaan lihasvoiman kehittymiseen. Subjektiivisella stressillä ja voimaharjoittelussa kehittymisellä on mahdollisesti yhteys, mutta suurempiin johtopäätöksiin tarvitaan lisää tutkimustietoa.fi
dc.description.abstractThis Master's thesis examined changes in muscle strength, muscle cross-sectional area, fat free mass and subjective stress during the strength training period. In addition, the connection between subjective stress and development in strength training during a strength training period was studied in non-trained individuals. The study included individuals who did not exercise regularly (n = 44) the age of 32,3 ± 4.9 years and a body mass index (BMI) of 24,7 ± 3.9. All subjects were studied during the 10-week exercise period, in addition, 20 subjects were studied during the 20-week exercise period. In both the 10- and 20-week strength training period, the exercises were performed twice a week. Every five weeks, subjects were subjected strength measurements on the leg press and biceps curl, ultrasound measurements on m. biceps brachii and m. vastus lateralis, and questionnaires on subjective stress. Body composition measurements were performed with bioimpedance analysis as fasting measurements every 10 weeks. Subjects who exercised for 20 weeks were divided into two groups based on the stress questionnaire: those who experienced less stress and those who experienced more stress. In muscle strength as well as in the muscle cross-sectional area, a statistically significant improvement was observed over the 10-week as well as the 20-week exercise period (p < 0,05). A statistically significant improvement in body fat free mass was observed during the 10-week and the 20-week exercise period (p < 0,05). Only one subjective stress survey (PSS) showed a statistically significant change in subjective stress in a group who practiced for 20 weeks. A positive correlation was found between the 10-week mean and the absolute change in the leg press one repetition maximum (1 RM) result (r = 0,477, p < 0,05) and the relative change (r = 0,406, p < 0,05) in the mental resource questionnaire. A statistically significant negative correlation (r = -0,460, p < 0,05 and r = -0,338, p < 0,05) was also found between the 10-week mean of the stress questionnaire and the absolute change in leg press 1 RM result and the relative change. A statistically significant difference was found between the group experiencing less stress and the group experiencing more stress. The relative change in leg press 1 RM test result (p < 0,05) was greater in the less stressed group compared to the more stressed group. Based on the results, strength training produces development in muscle strength, in fat free mass and the cross-sectional area of muscles in the non-trained. In general, there are no changes in subjective stress during the 10- or 20-week strength training period. Only one questionnaire (PSS) shows a slight increase in perceived stress when comparing the first and last weeks of training over a 20-week training period. Lower subjective stress and good mental resources in life appears to relate to greater muscle strength development. There may be a connection between subjective stress and strength training development, but more research is needed to reach significant conclusions.en
dc.format.extent81
dc.language.isofin
dc.rightsIn Copyright
dc.subject.othersubjektiivinen stressi
dc.titleSubjektiivisen stressin yhteys voimaharjoittelussa kehittymiseen
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-202403112325
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sport and Health Sciencesen
dc.contributor.tiedekuntaLiikuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.laitosSport and Health Sciencesen
dc.contributor.laitosLiikunta- ja terveystieteetfi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineExercise Physiologyen
dc.contributor.oppiaineLiikuntafysiologiafi
dc.rights.copyright© The Author(s)
dc.rights.accesslevelopenAccess
dc.contributor.oppiainekoodi5011
dc.subject.ysolihasmassa
dc.subject.ysostressi
dc.subject.ysovoimaharjoittelu
dc.subject.ysolihasvoima
dc.rights.urlhttps://rightsstatements.org/page/InC/1.0/


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot

In Copyright
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on In Copyright