Tutkimuksessa tarkastellaan päihderiippuvuuteen johtaneita elämänkulkuja, päihderiippuvuudesta toipumista ja laitospäihdekuntoutuksen yksilökohtaisia vaikutuksia kuntoutujien tulkitsemina. Tutkimuksen tieteenfilosofinen ja metodologinen perusta nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin, narratiivisuuteen, inhimillisten vaikutusten tutkimiseen ja intersektionaalisuuteen. Teoreettis-käsitteellinen viitekehys ohjaa katsomaan päihderiippuvuutta, riippuvuuskäyttäytymiseen altistavaa elämänkulkua, päihderiippuvuuden hoitoa ja kuntoutusta, päihderiippuvuudesta toipumista sekä aihepiiriin kytkeytyvää aiempaa tutkimusta. Tutkimus on kvalitatiivinen. Aineistona on laitospäihdekuntoutukseen osallistuneiden täysi-ikäisten kuntoutujien yksilöhaastattelut (n=9). Tutkimuksen näyte koostuu lapsettomista naisista ja miehistä sekä äideistä ja isistä. Analyysimenetelminä käytetään narratiivista analyysiä ja intersektionaalisuutta.
Tulokset osoittavat, että kuntoutujien laitospäihdekuntoutukseen osallistumi
seen ja päihderiippuvuudesta toipumiseen johtava elämänkulku on monitahoinen ja vastoinkäymisten määrittämä. Kuntoutujien lapsuutta on sävyttänyt elämä turvattomissa, jopa traumaattisissa, kasvuolosuhteissa, joissa heidän voimavaransa ovat menneet pääosin selviytymiseen päivästä toiseen. Kuntoutujien aikuisuutta on hallinnut ongelmallinen monipäihdekäyttö ja rikollisuus, valtaosalla myös vankeusrangaistuksessa vietetyt ajat. Tulosten mukaan päihderiippuvuus on aiheuttanut kuntoutujille erilaisia hyvinvoinnin vajeita. He ovat kärsineet huono-osaisuudesta ja moniongelmaisuudesta sekä eläneet marginaalissa – päihderiippuvuudesta kärsivinä. Tulosten perusteella päihderiippuvuudesta toipuminen on pitkäkestoinen, haastava, kokonaisvaltainen ja vaiheittain etenevä yksilöllinen muutosprosessi, joka käynnistyy pohjakokemuksesta. Riippuvuusongelmasta toipumiseksi kuntoutujat tarvitsevat osallisuutensa muodostumista edistäviä ja päihteetöntä elämänhallintaansa tukevia sosiaalisia yhteisöjä sekä paikan, jossa päihteistä irtautuminen mahdollistuu. Tulosten mukaan laitospäihdekuntoutus on kohentanut kuntoutujien elämänhallintaa, toimintakykyä ja hyvinvointia, edistänyt heidän integroitumista yhteiskuntaan sekä vahvistanut heidän toipumisidentiteettiä ja toipuvien vanhempien vanhemmuusidentiteettiä, ja tukenut siten riippuvuusongelmasta toipumista. Tutkimus osoittaa, että päihderiippuvuus on vahvasti ylisukupolvinen ja eriarvoisuutta tuottava ongelma, jonka ehkäisemiseksi tulisi panostaa varhaiseen monialaiseen tukeen. Tutkimus korostaa oikea-aikaisten ja tarpeenmukaisten palvelujen tärkeyttä päihderiippuvuuden hoidossa ja kuntoutuksessa. Päihdekäyttäjän lisäksi olisi tärkeää huomioida myös hänen läheisensä, erityisesti lapset, huono-osaisuuden ja päihdekierteen ylisukupolvisen siirtymisen ehkäisemiseksi.
...
