ACTing virtually - the impact of virtual reality on psychological processes in the context of social and communication anxiety : a comprehensive study on acceptance and commitment therapy

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) pohjautuvan intervention vaikuttavuutta virtuaalitodellisuutta (VR) hyödyntämällä sekä syventää ymmärrystä sosiaalisen ja kommunikaatioahdistuksen eli esiintymispelon psykologisista prosesseista yliopisto-opiskelijoilla. Interventio koostui kolmesta harjoituskerrasta, joissa käytettiin VR-teknologiaa. Tutkimus I (n = 76) selvitti psykologisen joustavuuden ja itsemyötätunnon roolia sekä psykologisen joustavuuden prosesseja, jotka voivat selittää sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvää ahdistusta. Tutkimuksessa II verrattiin interventioryhmää (VRACT; n = 37) kontrolliryhmään (WLC; n = 39) tarkastelemalla itsearviointimittareita, esiintymistehtävää ja kliinistä muutosta. Tutkimuksessa III selvitettiin VRACT-intervention vaikutusta psykologiseen joustavuuteen arjen tilanteissa ekologisen hetkellisen arvioinnin (EMA) avulla. Lisäksi tavoitteena oli tutkia niiden opiskelijoiden psykologisen joustavuuden muutosta, joilla tapahtui kliinisesti merkitsevä muutos ahdistusmittareissa (n = 8). Tutkimuksen I tulokset osoittivat, että korkea sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvä ahdistus oli yhteydessä matalaan psykologiseen joustavuuteen ja itsemyötätuntoon. Lisäksi havaittiin, että avoimuus ajatuksille ja tunteille, itsensä arvosteleminen ja liiallinen uskominen omiin ajatuksiin olivat tärkeitä tekijöitä mahdollisen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvän ahdistuksen selittämisessä. Tutkimuksen II tulokset osoittivat, että hyväksymis- ja omistautumisterapiaa voidaan hyödyntää onnistuneesti VR-ympäristössä lyhyenä interventiona, joka vähentää merkitsevästi sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvää ahdistusta sekä edistää opiskelijoiden psykologista joustavuutta, hyvinvointia ja viestintätaitoja. Tutkimus III osoitti, että interventio edisti opiskelijoiden psykologista joustavuutta erilaisissa arjen tilanteissa. Opiskelijoilla, joilla havaittiin kliinisesti merkitsevä muutos ahdistuneisuudessa, psykologiset muutosprosessit vaihtelivat merkittävästi yksilöiden välillä.

The aim of this study was to examine the efficacy of delivering an acceptance and commitment therapy (ACT) intervention in virtual reality (VR) (VRACT) and to gain a deeper understanding of the psychological processes associated with social interaction and communication anxiety in university students. The intervention consisted of three exposure-based ACT sessions delivered via a VR head-mounted display. Study I (n = 76) examined the role of psychological flexibility and self-compassion, as well as the psychological subprocesses that may explain social interaction and communication anxiety. In Study II, a VRACT intervention group (n = 37) was compared to a waiting list control group (n = 39) with regard to self-reported measures, behavioral measures, and clinically significant improvements in anxiety. Study III explored the efficacy of the VRACT intervention (n = 37) in enhancing psychological flexibility in real-world contexts by using ecological momentary assessment (EMA). In addition, the third study aimed to explore the psychological flexibility processes of change involved in students who showed clinically significant improvements in anxiety measures (n = 8). The results of Study I confirmed that a higher level of social interaction and communication anxiety was associated with lower levels of psychological flexibility and self-compassion. Moreover, the study demonstrated that openness to experiences, self-judgment, and over-identification are important factors in explaining social interaction and communication anxiety. The findings of Study II showed how ACT can be successfully delivered in VR as a brief, automated intervention to significantly reduce self-reported social and communication anxiety, as well as to improve the psychological processes, well-being, and communication skills of students. Study III expanded on the previous findings by demonstrating the efficacy of VRACT in increasing students’ psychological flexibility over time and across contexts using EMA in their daily lives. In addition, the results revealed that, even when trained with the same intervention, the processes of change vary significantly between individuals. This highlights the importance of treating each person as a unique individual.