Urheiluakatemiaurheilijoiden mielenterveys : häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ja psykologisen rasituksen välinen yhteys ja vaikutus kilpailuissa suoriutumiseen

Abstract

Tutkimusten mukaan noin viidesosa urheilijoista kärsii masennuksesta, ahdistuneisuudesta tai syömiseen liittyvistä ongelmista, kuten häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä on todettu esiintyvän enemmän naisurheilijoilla, sekä esteettisissä ja painoluokkalajeissa. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen lisäksi urheilijan kokema psykologinen rasitus on yksi keskeinen riskitekijä urheilijan mielenterveydelle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ja psykologisen rasituksen esiintyvyyttä ja yhteyttä toisiinsa urheiluakatemiaurheilijoilla. Lisäksi tarkastellaan näiden yhteyttä urheilijan suoriutumiseen kilpailuissa. Tutkimus on toteutettu osana MAPS-Q-tutkimushanketta. Tutkimukseen otettiin mukaan 64 urheiluakatemiaurheilijaa, joista naisia oli 77 % (n=45) ja miehiä 23 % (n=13). Urheilijoiden häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä mitattiin BEDA-Q (Brief Eating Disorder in Athletes Questionnaire) ja EDE-QS (Eating Disorder Examination Questionnaire Short) kyselyillä, psykologista rasitusta APSQ (Athlete Psychological Strain Questionnaire) kyselyllä ja urheilijan suoriutumista omalla tasollaan kilpailuissa kartoitettiin MAPS-Q tutkimuksen taustatietolomakkeessa olevan kysymyksen avulla. Aineistoa analysoitiin käyttämällä Mann-Whitney U-testiä, Kruskal-Wallisin testiä, hierarkkista regressioanalyysiä sekä logistista regressioanalyysiä. Miehillä esiintyi tilastollisesti merkitsevästi enemmän häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä kuin naisilla sekä BEDA-Q (p < 0.001) että EDE-QS (p = 0.010) mittarilla mitattuna. Naisilla esiintyi tilastollisesti merkitsevästi miehiä enemmän psykologista rasitusta (p = 0.018). Häiriintyneen syömiskäyttäytyminen ja psykologisen rasituksen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys (p = 0.048), mutta ne eivät olleet yhteydessä urheilijan suoriutumiseen kilpailuissa omalla tasollaan. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen esiintyminen ei tämän tutkimuksen perusteella koske ainoastaan naisurheilijoita tai esteettisten ja painoluokkalajien edustajia. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tutkia erityisesti miesurheilijoiden häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä ja siihen liittyviä riskitekijöitä. Lisäksi tutkimuksiin olisi hyvä ottaa mukaan enemmän eri lajien urheilijoita ja tutkia erilaisten taustamuuttujien vaikutusta häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ja psykologisen rasituksen esiintyvyyteen.