Robottien, virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden vaikuttavuus ja merkityksellisyys lääkinnällisessä kuntoutuksessa : järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin robottien, virtuaalitodellisuuden tai lisätyn todellisuuden avulla toteutetun lääkinnällisen kuntoutuksen vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä kuuden järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen, näytönastekatsausten ja laadullisen tutkimusnäytön yhteenvedon avulla. Kirjallisuushaut toteutettiin Ovid MEDLINE-, Cinahl-, PsycINFO- ja ERIC-tietokannoista. Määrällisistä tutkimuksista mukaan valittiin järjestelmälliset katsaukset ja satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), joihin osallistui lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa olevia henkilöitä, interventiona oli kyseisiä teknologioita hyödyntävä kuntoutus ja tulosmuuttujina toimintakyky, elämänlaatu, fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi, avuntarve tai työkyky. Laadullisiin tutkimuksiin osallistui kuntoutujia, heidän läheisiään tai kuntoutusammattilaisia, kiinnostuksen kohteena olivat kokemukset tai käsitykset ja kontekstina kuntoutus, jossa hyödynnettiin kyseisiä teknologioita. Katsaukset arvioitiin AMSTAR2-, RCT-tutkimukset Cochrane Risk of Bias 2- ja laadulliset tutkimukset Joanna Briggs -instituutin kriteereillä. Vaikuttavuusnäyttöä arvioitiin ensisijaisesti aiempien katsausten perusteella hyödyntäen GRADE-arviointia sekä Hoitosuositustyöryhmien periaatteita. Laadullisten tutkimusten aineisto luokiteltiin aineistolähtöisesti kuvaamaan merkityksellisyyttä kyseisten teknologioiden käytöstä kuntoutuksessa. Robottiavusteinen ja virtuaalitodellisuutta hyödyntävä kuntoutus ovat pääasiassa yhtä vaikuttavia ja joissakin kuntoutujaryhmissä vaikuttavampia kuin tavanomainen harjoittelu tai muu kuntoutus. Yleistettävyyttä heikentää RCT-tutkimusten heterogeenisyys. Näyttö painottuu neurologisten kuntoutujien liikunnalliseen harjoitteluun. Näytönaste on kohtalainen tai heikko. Teknologian nähtiin täydentävän perinteisiä kuntoutusmenetelmiä ja sillä koettiin olevan kuntoutujalle merkityksellisiä fyysisiä ja psykososiaalisia hyötyjä. Kokemuksissa oli kuitenkin laajaa variaatiota. Suunnittelussa ja käyttöönotossa tulisi kuntoutujan olla keskiössä ja ammattilaisten osaaminen varmistaa.

This project studied the effectiveness and meanings of the use of robots, virtual reality (VR) and augmented reality (AR) in rehabilitation with six systematic literature reviews, summaries of quantitative evidence, and qualitative synthesis of research evidence. Searches were performed to the Ovid MEDLINE, Cinahl, PsycINFO and ERIC databases. The included quantitative studies were systematic reviews and randomized controlled trials (RCT) having persons in need of medical rehabilitation as participants and robots, VR or AR solutions utilized as interventions. Functioning, quality of life, physical or mental wellbeing, work ability, and need of assistance, were set as outcomes. The qualitative studies focused on the rehabilitees’, their close relatives’, or their therapists’ experiences and conceptions related to the rehabilitation interventions utilizing these technologies. The systematic reviews were assessed with the AMSTAR2-tool, RCTs with the Cochrane Risk of Bias 2 -tool, and qualitative studies with the Joanna Briggs Institute’s criteria. The level of evidence was evaluated primarily based on previous systematic reviews using principles of GRADE and the handbook of Current Care Guidelines. Qualitative data was classified based on the use of different technologies in rehabilitation. Robot-assisted and VR/AR-assisted rehabilitation is commonly as effective as conventional rehabilitation, and in certain patient groups they were superior to conventional exercise therapy or rehabilitation. The heterogeneity of RCT studies decreases generalizability. The evidence of effectiveness was focused on physical exercise of neurologic patient groups. The level of evidence was moderate or low. Technology was seen as complementary to conventional rehabilitation and was experienced to have meaningful physical and psychosocial benefits in rehabilitation. However, there was a wide variation in experience. The rehabilitee should be at the center of designing and implementation of technology, and the professionals’ competence should be ensured.