Jääkiekkoilijoiden kynnyssykkeiden määrittäminen juoksun, luistelun ja pyöräilyn aikana

Abstract

Jääkiekossa pelaajat hyödyntävät energia-aineenvaihdunnallisesta näkökulmasta aerobisia ja anaerobisia ominaisuuksia. Ottelun aikainen optimaalinen suorituskyky vaatii jaksamista reagoida ja suoriutua ottelun eri tilanteista, joissa vaaditaan kestävyys-, nopeus- ja voimaominaisuuksien lisäksi myös taktista ja teknistä osaamista sekä nopeaa päätöksentekokykytaitoa. Jääkiekkoilijoiden ottelun aikainen suorituskyky perustuu oikeanlaiseen systemaattiseen harjoitteluun ja sen suunnitteluun. Harjoittelun suunnittelun tukena hyödynnetään usein kuormituksen seurannassa määritettyjä aerobisia ja anaerobisia kynnyssykkeitä. Vuosien saatossa jääkiekkoilijoilla toteutetut kynnyssykearvioinnit polkupyöräergometrilla tai juosten eivät välttämättä vastaa jäällä tapahtuvaa kuormitusta, sillä liikkeet tapahtuvat pp-ergometrilla, juosten ja jäällä luistelemalla eri tavoin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia jääkiekkoilijoiden kynnyssykkeitä, kun kuormitusta tehdään luistelun, pyöräilyn ja juoksun aikana. Tutkimuksen tutkittavat (n=15) olivat iältään 17–19-vuotiaita U20 SM-sarjan miespuolisia pelaajia. Tutkimuksen mittaukset toteutettiin 2 viikon mittaisena poikittaistutkimuksena Jyväskylän yliopiston laboratoriossa sekä Jyväskylän harjoitusjäähallissa. Tutkimuksessa jokainen tutkittava suoritti InBody-mittauksen lisäksi kolme kynnystestiä satunnaisessa järjestyksessä kahden lepopäivän välein. Kynnystestit suoritettiin jatkuvalla liikkeellä juoksumatolla juosten, pp-ergometrilla pyöräillen ja jäähallin kaukalossa 100 metrin rataa luistellen. Tuloksien perusteella havaittiin yksilöllistä sekä keskiarvollista eroavaisuutta kynnyssykkeissä testimenetelmien välillä. Tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin aerobisella kynnyksellä juoksun (157 ± 11 bpm, p < 0.05*) ja pp-ergometrin (147 ± 12 bpm, p < 0.05*) välillä. Vastaavasti anaerobisella kynnyksellä juoksu (179 ± 7 bpm, p < 0.05*) sekä luistelu (177 ± 5 bpm, p < 0.05*) poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi pyöräilystä (172 ± 5 bpm, p < 0.05*). Tutkimuksen perusteella pp-ergometrilla ja juoksemalla tehdyt kynnyssykearvioinnit eivät vastaa jäällä luistellen toteutettuja kynnyssykearviointeja. Kynnyssykearviointeja varten tulisi seurannan kannalta toteuttaa kynnystestit liikkumismuodolla, jota halutaan seurata.

Ice hockey requires players to utilize both aerobic and anaerobic capacities. Optimal performance during the match requires the ability to react and perform in the various situations of the match, which require not only endurance, speed, and strength, but also tactical, technical, and quick decision-making skills. The performance of ice hockey players during the match is based on the right kind of systematic training and planning. Determined aerobic and anaerobic threshold heart rates in load monitoring are often used to support training planning. Over the years, the threshold heart rate assessments performed on hockey players using a cycle ergometer or running do not necessarily correspond to skating on the ice, because the movements take place in a cycle ergometer, running and skating in different ways. The purpose of this study is to determine and research the threshold heart rates of ice hockey players when loading is done by skating, cycling, and running. The subjects of this study (n = 15) were male players from the highest national level of youth ice hockey (U20). The measurement of this study was implemented as a 2-week cross-sectional study in the laboratory of the University of Jyväskylä and in the ice rink of Jyväskylä. The subjects completed Inbody measurement and three incremental threshold tests in a random order every two rest days. The incremental threshold tests were performed by running on a treadmill, cycling on a cycle ergometer, and skating a 100-meter track in an ice rink. Based on the results, individual and average differences in threshold heart rates between the methods were observed. A statistically significant difference was observed in the aerobic threshold between running (157 ± 11 bpm, p < 0.05*) and cycle ergometer (147 ± 12 bpm, p < 0.05*). At the anaerobic threshold running (179 ± 7 bpm, p < 0.05*) and skating (177 ± 5 bpm, p < 0.05*) differed statistically significantly from cycling (172 ± 5 bpm, p < 0.05*). To conclude, according to this study, the threshold heart rate assessments made with cycle ergometer and running do not correspond to skating on ice. For threshold heart rate assessments, in terms of monitoring, threshold tests should be implemented with the form of movement that want to be monitored.