Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten sijaisvanhempien näkemyksiä perhehoitajien sosiaalisesta tuesta ja tuen tarpeista

Abstract

Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla esiintyy usein neuropsykiatrisia haasteita. Yli puolet huostaanotetuista lapsista on sijoitettu perhehoitoon. Perhehoitajat tarvitsevat erilaista tukea. Tässä tutkimuksessa tutkitaan neuropsykiatrisesti oireilevien lasten sijaisvanhempien näkemyksiä perhehoitajien tuesta ja tuen tarpeista. Tutkimuksen teoriaperusta on sosiaalisen tuen käsitteissä. Tutkimusaihetta tarkastellaan pragmatistisesta tieteenfilosofisesta viitekehyksestä käsin. Pragmatismissa korostetaan käytännön merkitystä tiedon ja totuuden lähteenä, sekä tiedon paikallisuutta ja muuttuvaa luonnetta. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää perhehoitajaa, jotka ovat toimineet vähintään vuoden ajan sijaisvanhempana huostaanotetulle lapselle, jolla on neuropsykiatrista oireilua, nepsy-piirteitä tai diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö. Aineistoa on käsitelty teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulosten mukaan sijaisvanhemmat ovat saaneet tukea monelta eri tertiääritason toimijalta: terveydenhuollosta, sosiaalityöntekijältä tai perhehoidon järjestäjältä sekä päiväkodista ja koulusta. Merkittävää tukea on myös saatu sekundaari- ja primaaritason toimijoilta, kuten vertaisryhmistä, perheestä ja läheisiltä. Saadun tuen osalta painottuivat tiedollinen, toiminnallinen ja emotionaalinen tuki. Jonkin verran tukea on saatu myös aineellisessa muodossa. Näkemykset sosiaalitoimesta saadusta tuesta vaihtelivat eniten. Sijaisvanhemmat ovat olleet hyvin aktiivisia etsimään tietoa ja tukea. Tutkimustulosten mukaan he kaipaavat eniten eri tahoilta ymmärrystä nepsy-oireilusta sekä sijaisvanhempien näkemysten ja yksilöllisten tarpeiden huomioonottamista. Tutkimuksessa nousi esille myös tarve saada ammatillista tukea ja koulutusta, jossa huomioidaan erityisesti lasten nepsy-haasteet. Tutkimuksessa nousi myös tarvetta lisälomapäiviin ja nepsy-lasten erityistarpeiden huomioimiseen. Tutkimus nostaa esille sijaisvanhempien omakohtaisia näkemyksiä siitä, millaisesta tuesta on ollut heille eniten tukea ja apua sekä millaista tukea he kaipaavat. Tutkimus tarjoaa tietoa niille, jotka ovat kiinnostuneet aiheesta sekä tekevät yhteistyötä perhehoitajien kanssa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lastensuojelun perhehoidon kehittämisessä ja työskentelyssä.