Esteettisiä käyttötuotteita ja henkisiä materiaaliteoksia : hyvän tuotteen ammatillinen määrittely taidekäsityössä 1980-luvun Suomessa

Abstract

In the area of applied arts the definition of a good product can be connected with the elitist taste of the artistic group. In this research this taste was studied through the particular group which defined the acceptable art craft in professional publicity in Finland. The study period was 1980's because the postmodern discussion with the emphasis on destruction of values produced critique an a good product. The aim was to define good and approved way of doing artistic crafts in the area, of art design and crafts. The definition concentrated on the consensus of the professional experts. The definition was studied by analyising the use of the word crafts and the functional value-base of the field of crafts. The method used was based on both the consept of art world and the consept of the field used by the sociologist Pierre Bourdieu. By the complex thinking that was used in this research the base of the evaluation of a good product was studied with the help of multidimensity; interaction and change. The definition of a professionally good product was studied in this research so, that a gradual picture was formed from the reality. The professional evaluation was influenced both by organisations and institutions that have been shaped by the community, and by the internal and ideological value-based goals of the professional group. The first phase was the objective study of the constructions that formed the crafts, because they restricted the action and gave background to the analysis of the internal interests. In defining evaluation of artistic crafts the ideal production moved towards visual arts. However the ideas and institutional background was still attached to design. The meaning of traditional crafts as a way of doing things was defended but there was also discussion about who was allowed to do art craft. In the professional authority there was a clear concentration and recur connected with the institutions of design. Three areas of production belonged to the sphere of professional crafts: the area of aesthetic functional products, the area of products that were described as spiritual and the area of works of art where material played important role. In Finland professional art cra& was defined in two levels. As a higher level concept it covered all this production and as a lower level concept the area of aesthetic and spiritual products. A good product in professional crafts proved to be closely connected with the internal interests of the field. This was not restricted only on aesthetics but was particularly based on moralistic and ideological thoughts. The intuitive expert evaluation was closely connected with the application of the theories and written criterion used. Evaluation was based on the socialization to the profession, which led to respect for the inner values of the profession. Also the accurate distinction obtained by experts, in things that were highly valued in the professional ideology, was connected with intuitive evaluation.

Tämä tutkimus on muotoutunut monien lähtökohta-ajatusten ja vaiheiden kautta. Siihen, että lähdin tutkimaan taideteollisuuden ja käsiteollisuuden alueella esiintyviä ammatillisia käsityksiä hyvästä tuotteesta, vaikutti oma opiskeluni käsi- ja taideteollisuusalalla juuri 1980-luvulla, jolloin ammattilaisten määrittämästä hyvästä mausta alettiin keskustella kriittisesti. Lisäksi tutkimuskohteen valintaan vaikutti se ristiriitaisuus, jonka koin käytännön ammatillisessa toiminnassa. Ammatillisesti hyvänä pidetty tuote ei ollut välttämättä kaupallisesti tai muiden kuin ammattilaisten näkemyksen mukaan hyvä. Alkuperäinen kiinnostukseni kohde oli hyvä tuote ja sen suhde hyvään makuun. Tutkimuksen edetessä kävi selväksi, että näitä teemoja oli mahdotonta tutkia ilman sitä sosiaalista yhteisöä, jossa käsitykset tietystä hyvästä syntyivät, ja sen arvomaailmaa. Tutkimus vaati siis rajausta ammatillisen tuottamisen tavan ja sen arvostuksiin vaikuttavan ryhmän suhteen. Taidekäsityön alueella ilmeni selvästi hyvän tuoreen määrittelyn ongelma, koska se oli raja-alueen ilmiö suhteessa taideteollisuuteen, kuvataiteeseen ja käsityöhön. Siitä esitettiin monenlaisia kysymyksiä, jotka kertoivat siitä ristiriitaisuudesta, joka oli saattanut tämän tutkimuksen vireille. Pitäisikö sana 'taidekäsityö' hylätä kokonaan? Kuka sai tehdä taidekäsityötä ja millaista sen pitäisi olla? Tutkimuksen rajaus ei syntynyt niinkään kiinnostuksestani juuri taidekäsityötä kohtaan, vaan koska juuri taidekäsityön tutkiminen selvitti myös eri lähialueiden arvottamisessaan käyttämiä toimintatapoja. Tässä tutkimuksessa käytetty kriittinen ja myös kyseenalaistava ote voidaan kokea vahingollisena vakavalle ja paneutuvalle ammatilliselle työlle. Haluan heti näissä alkusanoissa painottaa, että työn tarkoitus ei ole tällainen. Tieteellinen tutkimus on asioiden tarkastelua ja keskusteluun asettamista. Sen tarkoitus ei ole pelkästään perustella jonkin asian hyvyyttä. Myös ristiriitaiset ja huonoiksikin koettavissa olevat asiat on tuotava esiin, jos niitä tutkimuksessa ilmenee. Tässä tutkimuksessa ei ole kyse taiteen elitismin kritiikistä vaan pyrkimyksenä on ollut tarkastella sitä prosessia, joka muotoili hyväksyttävää reviiriä yhdellä taideteollisuuden, kuvataiteen ja käsityön alueella. Tällöin tarkastellaan sekä positiivisia piirteitä että toisaalta kehittämisen tai vaihtoehtojen näkökulmia taiteellisen hyvän määrittymisessä. Esimerkiksi teollisen muotoilun, kuvanveiston tai taitokäsityön ammatillisen hyvän tuotteen tutkiminen tuottaisi tuloksena vastaavasti rajaavia ja ristiriitaisiakin arvostuksia.