Voimaharjoittelun akuutit ja pitkäaikaiset hormonaaliset ja neuromuskulaariset vasteet nuorilla ja vanhoilla naisilla

Abstract

Larissa Erola. 2000. Voimaharjoittelun akuutit ja pitkäaikaiset hormonaaliset ja neuromuskulaariset vasteet nuorilla ja vanhoilla naisilla. Liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos. 78 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia voimaharjoittelun akuutteja ja pitkäaikaisia hormonaalisia ja neuromuskulaarisia vasteita nuorilla ja vanhoilla naisilla. Tutkittavia fysiologisia muuttujia olivat seerumin kasvuhormonin, testosteronin, vapaan testosteronin ja kortisolin sekä veren laktaatin pitoisuudet. Neuromuskulaarisista muuttujista tutkittiin alaraajojen ojentajien isometrisen ja konsentrisen maksimivoiman, ensimmäisen 5OO ms:n aikana tuotetun voiman, voimantuottonopeuden sekä vastus lateraliksen ja vastus medialiksen maksimaalisen iEMG:n muuttumista akuutin voimaharjoituksen ja 2 l viikon voimaharjoittelun seurauksena. Kaksitoista nuorta (37 ± 6 vuotta) ja kymmenen vanhaa (64 ± 3 vuotta) naista suorittivat 21 viikon ajan ohjattua voimaharjoittelua submaksimaalisella intensiteetillä kaksi kertaa viikossa. Harjoittelu oli pääasiassa lihasten hypertrofiaan ja maksimivoiman kasvuun tähtäävää ja se toteutettiin erilaisilla voimalaitteilla päälihasryhmille. Koehenkilöt eivät olleet aikaisemmin tehneet säännöllistä kuntosaliharjoittelua. Ennen voimaharjoittelujaksoa ja sen jälkeen koehenkilöille tehtiin noin 30 minuuttia kestävä akuutti rasituskoe kuormittamalla alaraajojen ojentajalihaksia. Alaraajojen ojentajien isometrinen maksimivoima kasvoi 21 viikon voimaharjoittelujakson seurauksena nuorilla naisilla 20,6 % (p<.01) ja vanhoilla naisilla 36,1 % (p=.000). Konsentrinen maksimivoima kasvoi nuorilla naisilla 27,8 % (p=.000) ja vanhoilla naisilla 29,2 % (p=.000). Voiman lisääntyminen oli oletettavaa koehenkilöiden alhaisen lähtötason takia. Vasemman jalan vastus medialiksen maksimaalinen iEMG isometrisessä suorituksessa lisääntyi voimaharjoittelun seurauksena nuorilla naisilla 27,5 % (p<.001) ja vanhoilla naisilla 28,3 % (p<.01). Vasemman jalan vastus medialiksen ja lateraliksen keskiarvoistettu iEMG lisääntyi kummallakin ryhmällä 21,9 % (p<.05 ja p<.01). Voimantuottonopeudessa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia kummallakaan ryhmällä. Alaraajojen ojentajien isometrinen maksimivoima (p=.000) ja 500 ms:n aikana tuotettu voima (p<.05) laskivat molemmissa rasituskokeissa sekä nuorilla että vanhoilla naisilla. Toisessa rasituskokeessa vanhojen naisten voiman absoluuttinen lasku oli suurempi (p<.01) kuin ensimmäisessä rasituskokeessa. Voimantuottonopeus laski nuorilla naisilla molemmissa rasituskokeissa (p<.01), vanhoilla naisilla lasku oli merkitsevä (p<.01) jälkimmäisessä rasituskokeessa. Lihasten maksimaalisessa iEMG:ssä ei tapahtunut heikkenemistä rasituskokeissa. Seerumin kasvuhormonin perustasossa ei tapahtunut muutoksia kummallakaan ryhmällä voimaharjoittelujakson aikana. Nuorten naisten seerumin testosteronipitoisuus oli harjoitusjakson lopussa alhaisempi (p<.05) kuin jakson alussa, joten harjoittelu saattoi muodostua jakson lopussa liian kuluttavaksi. Vanhoilla naisilla seerumin vapaan testosteronin pitoisuus oli 14 viikon harjoittelun jälkeen alhaisempi (p<.05) kuin harjoittelun alussa. Vanhojen naisten kortisolipitoisuus oli seitsemän viikon harjoittelun jälkeen alhaisempi (p<.01) kuin ennen harjoittelua eli elimistön anaboliatila kasvoi väliaikaisesti. Seerumin kasvuhormonipitoisuus nousi molemmissa rasituskokeissa nuorilla (p<.01) ja vanhoilla (p<.05) naisilla. Nuorilla naisilla nousu oli suurempi kuin vanhoilla. Vanhojen naisten kasvuhormonipitoisuus pysyi voimaharjoittelujakson jälkeen kauemmin kohonneena kuin ennen jaksoa. Nuorilla naisilla seerumin testosteronipitoisuus ja vanhoilla naisilla vapaan testosteronin pitoisuus nousi toisessa rasituskokeessa (p<.05), mutta nousu johtunee normaalista hormonipitoisuuksien vuorokausivaihtelusta. Akuutti rasituskoe ei aiheuttanut kortisolipitoisuuden muutoksia. Veren laktaattipitoisuus nousi (p=.001) molemmissa rasituskokeissa kummallakin ryhmällä ja pysyi vanhoilla naisilla harjoittelujakson jälkeen kauemmin kohonneena kuin ennen jaksoa. Vanhat naiset pystyivät voimaharjoittelujakson jälkeen aggressiivisempaan lihasten kuormittamiseeen kuin ennen jaksoa, mistä on osoituksena seerumin kasvuhormonipitoisuuden ja veren laktaattipitoisuuden systemaattinen nousu ja maksimivoiman suurempi lasku jälkimmäisessä rasituskokeessa. Rasituskokeiden erilainen kasvuhormonivaste osoittaa, että hormonaalisen säätely järjestelmän muutos on mahdollinen ikääntyneilläkin ihmisillä.