Eksentrisen ja konsentrisen ylävartalon voimaharjoittelun ja harjoitustauon vaikutukset maksimivoimaan, lihasaktiivisuuteen ja tehontuottokykyyn nuorilla aikuisilla naisilla

Abstract

Johdanto. Voimaharjoittelulla voidaan parantaa lihasten voimantuottokykyä sekä hermostollisten että lihaksen rakenteellisten muutosten kautta. Voimaharjoittelussa voidaan hyödyntää isometristä tai dynaamista lihastyö-tapaa, joista jälkimmäinen jakautuu eksentriseen sekä konsentriseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eksentrisen ja konsentrisen ylävartalon voimaharjoittelun ja harjoitustauon vaikutuksia maksimivoimaan, lihasaktiivisuuteen sekä tehontuottokykyyn sekä lihasaktiivisuuteen nuorilla aikuisilla vähän kuntosalivoimaharjoittelua tehneillä naisilla. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 23 naista (ikä 27,5 ±4,6). Tutkimus koostui totuttelu-, kontrolli- ja 10 viikon harjoitusjaksosta sekä 5 viikon harjoitustauosta. Osallistujat jaettiin isometris-eksentrisesti (iso-ECC n=11) ja isometris-konsentrisesti (iso-CONC n=12) harjoitteleviin ryhmiin. Voimaharjoituksia oli kaksi kertaa viikossa ja ohjelma oli sama kummallakin ryhmällä mutta iso-ECC -ryhmä teki penkkipunnerruksesta maksimaalisella voimalla ainoastaan eksentrisen työvaiheen ja iso-CONC ryhmä maksimaalisella voimalla vain konsentrisen vaiheen. Ohjatut voimaharjoitukset sisälsivät maksimaalisia penkkipunnerrussuorituksia 3–4 sarjaa, 3–4 toistoa/harjoitus, minkä jälkeen molempien ryhmien tutkittavat tekivät muita harjoitteita submaksimaalisilla kuormilla alaraajojen ja vartalon lihaksistolle. Tutkittavilta mitattiin penkkipunnerruksen 1 RM, isometrinen maksimivoima ja keskivoima 0–500 sekä 500–1500 ms aikaväleiltä, EMG isometrisestä penkkipunnerruksesta kolmen agonistilihaksen osalta (iso rintalihas, ojentajalihas ja olkapään etuosa) sekä tehontuottokykyä penkkipunnerrusheitoista (30, 45 ja 60 % kuormilla penkkipunnerruksen 1 RM tuloksesta). Tulokset. Harjoitusjakson aikana maksimivoima lisääntyi kummallakin ryhmällä merkitsevästi penkkipunnerruksen 1 RM:ssä (iso-ECC: 17,2 % ±11,3, p≤0,001, iso-CONC 13,1 % ±5,7 p≤0,001). Isometrisessä maksimivoimassa muutokset eivät olleet merkitseviä mutta iso-ECC -ryhmän muutos välimittauksesta loppumittaukseen oli merkitsevä (11,4 % ±9,6 p=0,043). Lihasaktiivisuus ei muuttunut kummallakaan ryhmällä tilastollisesti merkitsevästi mutta rinta- ja ojentajalihaksen EMG:n summamuuttujan ja maksimivoiman muutosprosenttien välillä oli koko harjoitusryhmällä tilastollisesti merkitsevä yhteys harjoitusjakson aikana (r=0,596, p=0,003). Tehontuottokyky lisääntyi 45 % kuormalla iso-CONC -ryhmällä merkitsevästi (11,8 % ±12,0, p=0,018). Harjoitustauon aikana maksimivoima laski kummallakin ryhmällä merkitsevästi 1 RM:ssä (iso-ECC -6,6 % ±3,6 p=0,02 iso-CONC -8,0 % ±4,5 p=0,01) ja isometrisessä penkkipunnerruksessa (iso-ECC: -10,9 % ±6,3 p=0,002, iso-CONC: -6,4 % ±5,5, p=0,017). Lihasaktiivisuus laski harjoitustauon aikana kummallakin ryhmällä merkitsevästi rinta-, ojentaja- ja olkapäälihaksen summamuuttujassa (iso-ECC -23,3 % ±10,6 p≤0,001, iso-ECC -15,1 % ±11,9, p=0,033) ja EMG:n summamuuttujan ja maksimivoiman prosentuaalisten muutosten välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (r=0,480, p=0,028). Tehontuottokyky laski iso-ECC ryh-mällä 30 ja 45 % kuormilla merkitsevästi (-6,6 % ±4,1, p=0,05, -7,1 % ±6,6, p=0,05). Pohdinta. Sekä eksentrinen että konsentrinen maksimaalinen voimaharjoittelu olivat tehokkaita menetelmiä lisäämään maksimivoimaa nuorilla aikuisilla naisilla, joilla on vähäistä kokemusta voimaharjoittelusta. Kum-mallakin harjoitusmuodolla kehitys maksimaalisessa lihasaktiivisuudessa vaikuttaisi olevan samankaltaista mutta varsin yksilöllisiä. Lisäksi lihasaktiivisuuden ja maksimivoiman muutosten välisten yhteyksien perusteella harjoitusadaptaatiot ilmentävät hermostollisten tekijöiden merkitystä. Konsentrisen vaiheen tehontuot-tokyky vaikuttaa kasvavan maksimaalisen voimaharjoittelun seurauksena erityisesti konsentrisesti harjoitelleilla, mihin voi vaikuttaa mm. mittausmenetelmät ja harjoittelun spesifisyys. 10 viikon harjoitusjakso vaikuttaa kuitenkin olevan liian lyhyt tuomaan eroja eksentrisen ja konsentrisen harjoittelun välille. Viiden viikon harjoitustauon aikana sekä maksimivoima, lihasaktiivisuus että tehontuottokyky laskivat tutkituilla naisilla merkitsevästi, jolloin tämän mittainen harjoitustauko on liian pitkä ylävartalolihasten adaptaatioiden säilymiseksi.