Korkeatehoisen intervalliharjoittelun vaikutus viskeraalisen rasvan määrään ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla

Abstract

Ylipaino ja lihavuus ovat maailmanlaajuisesti ja kansallisesti merkittäviä terveysongelmia, sillä ne kuormittavat terveydenhuoltoa lisäten useiden pitkäaikaissairauksien riskiä. Erityisen haitallista terveydelle on vatsaonteloon kertyvä viskeraalirasva (VAT). Tämä johtuu siitä, että se on metabolisesti hyvin aktiivista ja on selkeästi yhteydessä elimistön aineenvaihdunnallisiin häiriöihin ja niistä johtuviin sairauksiin. Intensiteetin roolin on arvioitu olevan painonhallinnassa keskeinen, sillä korkeatehoinen intervalliharjoittelu (HIIT) on ajallisesti kustannustehokas tapa vähentää rasvakudoksen määrää. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, onko HIIT:illä vaikutuksia VAT:in määrään ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla. Kirjallisuushaku suoritettiin 5.10.2020 CINAHL, Cochrane Library, Medline Ovid ja SPORT-Discus- tietokantoihin hakulausekkeella, joka sisälsi hakutermit “high intensity interval training” AND “visceral fat” sekä useita näiden termien synonyymejä. Katsaukseen valittiin sellaiset RCT-tutkimukset, joissa tarkasteltiin HIIT:in aiheuttamia muutoksia VAT:in määrään vähintään ylipainoisilla aikuisilla ja saatuja tuloksia verrattiin liikuntaa harrastamattomiin kontrolleihin. VAT tuli olla mitattu joko CT:llä tai MRI:llä. Kriteerinä sisäänotolle oli myös se, että tutkittavat olivat terveitä, 18–50-vuotiaita (keski-ikä alle 50) aikuisia, joilla ei ollut aikaisempaa liikuntataustaa. Lisäksi HIIT:in kanssa ei saanut olla yhdistettynä muita liikuntamuotoja. Haun tuloksena löydettiin 148 artikkelia, joista kuusi valikoitui lopulliseen katsaukseen. Tutkittavia oli yhteensä 280. Tutkimukset sisälsivät yhteensä kymmenen erilaista HIIT-ohjelmaa. VAT väheni kolmessa tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevästi interventio- ja kontrolliryhmän välillä ja kahdessa tutkimuksessa interventioryhmän sisällä. Yhdessä tutkimuksessa VAT:in määrä ei muuttunut merkitsevästi. HIIT-ohjelmista yhteensä kuudessa VAT väheni tilastollisesti merkitsevästi interventio- ja kontrolliryhmän välillä sekä kahdessa HIIT-ohjelmassa interventioryhmän sisällä. Kahdessa HIIT-ohjelmassa VAT:in määrä ei muuttunut. Tutkimuksen luotettavuutta heikentävät puutteelliset satunnaistamismenetelmät sekä HIIT-ohjelmien suuri vaihtelevuus tutkimuksien välillä. Saatujen tuloksien perusteella voidaan todeta, että HIIT on ajallisesti kustannustehokas liikuntamuoto VAT:in määrän vähentämiseksi erityisesti terveillä, ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla. Ilmeisesti intensiteetit 90 % VO2peak:in yläpuolella eivät aiheuta VAT:in merkittävämpää vähenemistä. Lisäksi palautumisvaiheen muoto (aktiivinen tai passiivinen) ei ilmeisesti vaikuta olennaisesti VAT:in määrän muutoksiin.