Pitkäaikaistyöttömien nuorten asemoituminen työttömyysturvalaissa säädettyihin velvoitteisiin

Abstract

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten pitkäaikaistyöttömät nuoret asemoivat itsensä työttömyysturvalain työttömiä koskeviin yleisiin velvoitteisiin. Aineistona on 25 jyväskyläläisen pitkäaikaistyöttömän nuoren elämänkulkuhaastattelua, joita analysoidaan käsitekarttamenetelmän avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Giddensin rakenteistumisteoriaan, jonka keskeinen käsite asemoituminen on. Pitkiin työttömyysjaksoihin liittyen nuorten tarinoista löytyy viisi toisistaan poikkeavaa asemoitumistapaa: 1) velvoitteiden mukaisesti toimiva, 2) työttömyyteen sopeutunut, 3) työvoimasta vetäytynyt, 4) työvoimasta syrjäytynyt, 5) eksyksissä oleva työtön. Tutkimus osoittaa että pitkäaikaistyöttömien nuorten näkökulmasta työttömiä koskevat lakisääteiset velvoitteet voivat olla epärealistisia, minkä vuoksi nuoret eivät välttämättä sitoudu niiden mukaiseen toimintaan. Samasta syystä työvoimapoliittiset sanktiot eivät välttämättä tuota pitkäaikaistyöttömien nuorten osalta niitä käyttäytymismuutoksia, joita niille virallisesti tavoitellaan.

This article examines how long-term unemployed young people position themselves in relation to the general obligations of the Unemployment Security Act. The data consists of 28 life-course interviews with long-term unemployed young people living in the Jyväskylä area in Finland. The main theoretical framework is Anthony Giddens' Theory of Structuration, in which one of the central concepts is positioning. The data is analyzed using the improved concept mapping method, which resulted in five different modes of positioning for the young persons: 1) obedient, 2) adjusted, 3) withdrawn, 4) marginalized and 5) strayed unemployed person. The study shows that from an unemployed young person's point of view, the legal obligations for the unemployed can be unrealistic and may therefore lead to weak commitment to legal responsibilities. For the same reason, in this group, labour market sanctions do not necessarily produce the behavioural changes that they are formally pursuing but can further weaken their situation.