Miesvoimaurheilijoiden terveys ja suorituskykyprofiili pitkällä aikavälillä

Abstract

Tea Paatero: Miesvoimaurheilijoiden terveys ja suorituskykyprojiili pitkällä aikavälillä. Liikuntafysiologian Pro Gradu -tutkielma, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. VoirnahaIjoittelu lisää voimantuottoa ja lihasmassaa vaikuttamalla elimistön hormonitoimintaan, aineenvaihduntaan, lihaksen mekaaniseen kuormitukseen ja neuromotoriseen kontrolliin. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää miten intensiivinen voirnahaIjoittelu oli vaikuttanut miesvoirnaurheilijoiden terveyteen ja suorituskykyyn 18 vuoden aikana. Lisäksi pyrittiin selvittämään kyselyillä näiden 1982 tutkittujen voirnailijoiden haIjoittelutapoja ja mahdollista lääkeaineiden käyttöä tänä aikana sekä niiden mahdollista yhteyttä voirnailijoiden terveyteen ja suorituskykyyn. Vertailukohtana käytetiin samanikäisiä kuntoilijoita, jotka osallistuivat myös vuonna 1982 vastaaviin mittauksiin. Seitsemälle voirnailijalIe ja kymmenelle kuntoilijalIe suoritettiin ala- ja ylävartalon voirnamittauksia sekä kliiniset rasituskokeet tämän hetken suorituskyvyn selvittämiseksi. Mittauksiin osallistuneet henkilöt olivat osallistuneet vastaaviin mittauksiin vuosina 1982- 83. Ennen varsinaisia mittauksia jokaiselle suoritettiin lääkärintarkastus ja henkilöiden taustoja selvitettiin kyselylomakkein. Voirnamittausmenetelminä olivat isometrinen ja konsentrinen jalkojen ojennus, vertikaalihypyt ja isometrinen penkkipunnerrus. Kliininen rasituskoe suoritettiin minuutin kuormilla uupumukseen asti. Alaraajojen ojentajien voirnantuottokyky oli vuonna 2001 voirnailijoilla parempi: lRM:ssä (p<0.001); voirnailijat 149,3±22,8 kg ja kuntoilijat 9S,5±20,3 kg sekä isometrisessä jalkojen ojennuksen maksimissa (p<0.01); voirnailijat 3704,7±676,1 N ja kuntoilijat 2405,6±614,2 N. Myös isometrisen penkkipunnerruksen maksimissa oli merkitsevä ero (p<0.01); voirnailijat 1342,8±38S,7 N ja kuntoilijat 791,7±131,2 N. Voirnailijoiden . kevennys- ja staattiset hypyt olivat nousukorkeuksiltaan merkitsevästi korkeampia kuin kuntoilijoilla (p<0.05), vastaavasti pudotushypyissä (p<0.01). Kliinisen rasituskokeen maksimisykkeisSä ero oli kuntoilijoiden hyväksi (p<0.05); voirnailijat 166±13 ja kuntoilijat 186±4. Kuntoilijoilla isometriset jalkojen ojennuksen maksimivoimat olivat heikenneet (p<0.01) ja voirnantuottoajat kasvaneet merkitsevästi (p<0.05) 18 vuoden aikana. Voirnailijoilla vastaavat muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että intensiivisellä voimaharjoittelulla on terveyttä edistävä vaikutus, koska kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat terveitä ja hyväkuntoisia miehiä. Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta voidaankin olettaa, että voimaharjoittelu hidastaa degeneratiivia muutoksia.