Yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset hermo-lihasjärjestelmän sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyyn

Abstract

Susanna Romu. 2001. Yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset hermolihasjärjestelmän sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyyn. Liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos. 77 s. Kestävyysharjoittelun tiedetään parantavan hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, lihasten oksidatiivista kapasiteettia ja rasvojen hapetuskykyä. Voimaharjoittelun on todettu aiheuttavan neuraalisia ja hypertrofisia adaptaatioita, joilla on vaikutusta voimankasvuun. Yhdistettyä voima- ja kestävyysharjoittelua on tutkittu suhteellisen vähän. Yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun ei ole todettu heikentävän kestävyysominaisuuksien kehittymistä, mutta voiman kasvua sen on todettu rajoittavan etenkin harjoittelun myöhemmässä vaiheessa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutuksia hermo-lihasjärjestelmän sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyyn. Tutkimus kesti 22 viikkoa. Voimaryhmä (n=16, ikä 38±5 v) teki viikoittain kaksi voimaharjoitusta ja voima-kestävyysryhmä (n=ll, ikä 37±5 v) kaksi voima- ja kaksi kestävyysharjoitusta viikossa. Voimaharjoittelu oli maksimi- ja nopeusvoimatyyppistä. Kestävyysharjoitukset olivat peruskestävyys- ja intervalliharjoituksia, ja ne toteutettiin pyöräillen, juostenlkävellen tai hiihtäen. Seurantamittaukset sisälsivät antropometrian lisäksi neuromuskulaarisia ja hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykymittauksia. Voimaryhmän bilateraalinen alaraajojen ojentajien isometrinen maksimivoima kasvoi 22% (p<.001) ja dynaaminen maksimikuorma (1 RM) 21 % (p<.001). Voima-kestävyysryhmän vastaavat arvot olivat 21 % (p<.001) ja 22 % (p<.001). Bilateraalisen maksimivoimasuorituksen aikainen integroitu elektromyograafinen (iEMG) aktivaatio (500-1500 ms) lisääntyi merkitsevästi (p<.01) voimaryhmällä sekä oikeassa vastus lateralis (VLO) - että vasemmassa vastus lateralis (VL V) -lihaksessa. Voima-kestävyysryhmällä vastaava iEMG-aktivaatio kasvoi merkitsevästi (p<.001) VLV-lihaksessa. IEMG-aika -käyrän alkuvaiheen iEMG-aktivaatio (0-100, 0-500) lisääntyi merkitsevästi (p<.05) voimaryhmällä, mutta ei voimakestävyysryhmällä. Voimantuottonopeus kasvoi voimaryhmällä bilateraalisessa maksimivoimasuorituksessa 67 % (p<.01) ja laski voima-kestävyysryhmällä 4%, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Voimantuottonopeuksien ja kehon rasvaprosenttien muutoksissa oli ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevä ero (p<.001). Voima-kestävyysryhmän maksimaalinen hapenottokyky kasvoi 18,5 % (p<.001) ja teho 17 % (p<.001). Tulokset osoittavat, että aikaisemmin harjoittelemattomien keski-ikäisten miesten on mahdollista kehittää lihasten maksimi voimaa merkitsevästi kahdesti viikossa toteutetulla voimaharjoittelulla. Isometrisen ja dynaamisen alaraajojen ojentajien maksimi voiman lähes yhtä suuri kasvu ryhmien välillä osoittaa, että kestävyysharjoittelu ei heikennä voiman kehittymistä 21 viikon harjoitusjakson aikana. Ryhmien yhtä suuri voimankehitys selittyy suurilta osin voimaharjoitusstimuluksen aiheuttamasta samansuuruisesta kehityksestä. Voimantuottonopeuden erilaisuutta voidaan selittää ryhmien erilaisilla nopeaa rekrytointia kuvaavilla iEMG-aktiivisuuksilla. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kestävyysharjoittelu estää voimantuottonopeuden kehittymistä. Syinä tähän saattavat olla kestävyysharjoittelun aiheuttamat muutokset lihassolujakaumassa ja verenkierron hormonipitoisuuksissa. Jatkotutkimuksissa huomiota tulisi kiinnittää erityisesti harjoittelun kuormittavuuteen ja harjoitusjakson pituuteen.