Aapisten välittämä luontokuva ja luontosuhde

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten monipuolisia aineksia kolmen suurimman kustantajan uusimmat aapiskirjat tarjoavat lapsen maailmankuvan ja luontokuvan rakentumiselle. Tarkastelin aapisia lähemmin luontokuvan kannalta. Yhtenä tärkeänä tutkimuksen kohteena oli aapisten lukukappaleiden ja kuvituksen välittämän luontoon kohdistuvan tiedon totuudenmukaisuus. Onko tieto johdonmukaista alkuopetuksen muun ympäristöön kohdistuvan opetuksen kanssa? Selvittelin myös, minkä toimijan kannalta aapiset pääasiassa näkevät luonnon ja millaista ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ne tukevat. Koska tarkoitukseni oli luonnehtia aapisia mahdollisimman tarkasti, analysoin kustakin kirjasta lukukappaleiden realistisuustason, päähenkilöt ja erilaisten tekstityyppien osuudet. Tutkimuksessa olivat mukana Aapiskirja (Otava), Aapinen (WSOY) ja Iloinen Aapinen (Weilin+ Göös). Erilaiset fiktiiviset kertomukset ovat pääasiallisin tekstityyppi aapisissa. Runot ovat toiseksi suurin ryhmä faktatekstien ja näytelmien osuuden ollessa hyvin pieni. Jokaisen aapisen sisällössä painottuu eri tavalla fiktiivisten kertomusten arkielämän kuvaukseen liittyvät kertomukset, sadut ja tarinat sekä faabelit. Päähenkilöiden esiintymisessä on myös kirjakohtaisia eroja. Useimmiten päähenkilöinä esiintyvät lapset, satuolennot ja personoidut eläimet. Kirjat painottavat myös eri tavoin realiteetit huomioon ottavia ja mielikuvituksenomaisia ratkaisuja. Aapisissa kuvataan lapsen lähiympäristöä ja kotiseutua laajemman ympäristön jäädessä vähemmälle. Kaupunkiympäristö on myös hyvin vähän esillä. Otavan ja WSOY:n aapiset tarjoavat totuudenmukaista tietoa luontokuvan jäsentymiselle ja tukevat humanistista ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Weilin+ Göösin aapinen tukee mystistä luontosuhdetta ja henkistää myös elottoman luonnon kohteet.