From companionship with nature to green growth : competing conceptualisations of well-being and the environment in Finnish and German green parties, 1980-2002

Abstract

This dissertation engages in studying the development of environmental ideas using Finnish and German Green Parties as case studies. These parties were established as representatives of the 1970s radical environmental movements and their ideals. Their political thinking was marked by the intention to question the basic presuppositions of Western thought, including materialism, anthropocentrism and hierarchic domination of nature. Subordinating nature to the needs of economic growth and competitiveness was perceived as a continuation of these basic presuppositions, leading not only to environmental degradation but also to various social problems. The Greens questioned the practices and institutions drawn from these presuppositions, including the attainment of economic growth as the basis of politics. During the 1990s, the parties changed their ideological direction. No longer drawing ideas from the tradition of radical eco-philosophy, the Greens relied now on the moderate tradition of (and political concepts provided by) environmental economics. This turn, causing the disappearance of the earlier critique of basic Western presuppositions, was conducted by employing such moderate environmental concepts as sustainable development and ecological modernisation to political use. Earlier growth criticism, which had injured the green parties’ ability to function effectively in party politics, disappeared. My study demonstrates that this turn was caused by the collision of radical environmental thought stemming from grassroots movements and the political and economic realities of the established power structures. Although it was initially caused by the internal strives and conflicts within the studied green parties, the turn also represents a larger change in environmental thinking. The moderate turn popularised the ideal of ’green consumption’, which, however, turns out to be only one of many different forms of environmentalism, all of which have varying political and often even economic interests underlying them. Meanwhile, mapping different environmental concepts helps better understand the public environmental discussions today.

Väitöskirjassani tutkin ympäristöaatteiden kehitystä 1980-luvulta 2000-luvun alkuun käyttäen tapausesimerkkeinä Suomen ja Saksan vihreitä puolueita. Saksan ja Suomen vihreät puolueet nousivat 1970-luvun ympäristöliikkeen pohjalta edustamaan ympäristöliikkeen arvoja ja ajatuksia puoluepoliittisella areenalla. Niiden poliittinen ydinajattelu oli johdettu suoraan radikaalin ympäristöliikehdinnän vaihtoehtoajattelusta, johon kuului pyrkimys kyseenalaistaa länsimaisen ajattelun perusolettamukset, kuten materialistinen ja ihmiskeskeinen maailmankuva sekä luntosuhde. Luonnon ja ihmisten alistaminen voitontavoittelun ja talouskasvun sekä kilpailukyvyn tarpeisiin nähtiin tämän oletusmaailman seurauksena, ja ympäristöongelmien lisäksi myös monet sosiaaliset ongelmat nähtiin juontuvan tästä peruslähtökohdasta. Vihreät pyrkivät kyseenalaistamaan näistä perusolettamuksista syntyneitä käytäntöjä ja instituutioita, mukaan lukien talouskasvukeskeisyyden politiikan ylimpänä ohjenuorana. 1990-luvun kuluessa vihreät puolueet muuttivat aatteellista suuntaansa. Vaikutteita ei enää haettu ympäristöliikkeen radikaalista ekofilosofiasta, vaan maltillisen ympäristötaloudellisen ajattelun tarjoamista käsitteistä. Samalla pyrkimys kyseenalaistaa länsimaisen ajattelun perusolettamuksia katosi vihreästä ajattelusta ja politiikasta. Tämä käänne toteutettiin lanseeraamalla kestävän kehityksen, ekotehokkuuden ja ekologisen modernisaation kaltaisia maltillista ympäristöajattelua edustavia käsitteitä poliittiseen käyttöön. Niiden avulla ympäristöajattelua voitiin edistää ilman aiempaa talouskasvukriittisyyttä. Tutkimukseni osoittaa, että tässä käänteessä oli ennen kaikkea kyse radikaalin ympäristöajattelun ja vakiintuneiden poliittisten sekä taloudellisten valtarakenteiden yhteentörmäyksestä. Toisaalta se kertoo puolueiden sisäisistä valtataisteluista eri sisäisten ryhmittymien välillä, toisaalta laajemmasta ympäristöaatteiden muutoksesta: globalisaation myötä maltillisemmat ympäristökäsitteet yleistyivät ja osin syrjäyttivät radikaalin talouskasvukritiikin myös esimerkiksi YK:n ja EU:n tasolla. Tämän seurauksena kulutusvalintojen ohjaaminen nousi ympäristöpolitiikan ytimeen. Sittemmin hegemonisen aseman julkisessa keskustelussa saavuttanut ’vihreän kuluttajuuden’ ideaali osoittautuukin yhdeksi monesta keskenään usein ristiriitaisesta ympäristöajattelun muodosta, joiden taustalta löytyy erilaisia poliittisia ja usein taloudellisiakin intressejä. Eri ympäristöaatteiden aatteellisten taustojen kartoittaminen auttaa ymmärtämään myös tämän päivän ympäristökeskustelua paremmin.