Tietämättömyyden tila ihmiskunnan esteenä : Ǧāhilīya islamin negaationa Sayyid Qutbin maailmankuvassa ja ǧāhilīyan ylittäminen teoksessa Maʿālim fī l-ṭarīq

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee egyptiläisen islamistin Sayyid Qutbin (1906-1966) poliittista filosofiaa hänen viimeiseksi jääneessä teoksessaan Maʿālim fī l-ṭarīq. Qutbin merkittävin perintönsä filosofialle on hänen ymmärryksensä ǧāhilīyasta. Klassinen islamilainen käsitys ǧāhilīyasta tarkoittaa esi-islamilaista aikakautta tietämättömyyden tilana, joka poistui historiasta islamin ensimmäisen ilmoituksen myötä. Qutbille ǧāhilīya merkitsee kuitenkin enemmän psykologista tilaa ja Qutbin mukaan ihmiskunta onkin luisunut islamin ilmoituksesta yhä syvempään ǧāhilīyan tilaan. Qutbin mukaan ihmiskunta pystyy elämään Jumalan tahdon mukaisesti harmonisessa tilassa niin itsensä kuin ympäristönsä kanssa, kunhan se palaa takaisin islamin piiriin. Tutkimukseni varsinaisena kohteena on Maʿālim fī l-ṭarīq -teoksessa esiin nostettu ǧāhilīyan käsite ja myös kysymys siitä, minkälainen olisi qutbilainen islamilainen valtio. Tutkielmani rakentuu diskurssianalyysin varaan, jonka avulla tarkastelen qutbilaista teoriaa erilaisten diskurssien valossa. Luvussa kaksi luon katsauksen Qutbin ajattelun kehittymisestä elämänkerrallisessa diskurssissa, luvussa kolme esittelen Qutbin näkemykset islamista yhteiskuntasopimusteoreettisessa ja dialektisessa diskurssissa ja neljännessä ja viidennessä luvussa tarkastelen Qutbin teoriaa vallan diskurssista. Kuudennessa ja päättävässä kappaleessa tarkastelen Qutbin teorian merkitystä nykypäivänä ja esitän myös ehdotuksiani erilaisille tulokulmille islamismin tutkimukseen. Tämä tutkielma luo historiallisen viitekehyksen Qutbin ajattelulle, paikantaa Qutbin poliittisen ajattelun reunaehdot ja osoittaa, että Qutbin ajattelua - tai islamismia ylipäätään - ei tule sivuuttaa pelkkänä teologisena kysymyksenä, vaan islamististen suuntausten tarkastelu edellyttää monialaista tutkimusta niin filosofian, teologian kuin politiikan tutkimuksen kentiltä. Tärkein huomio, jonka tutkielmani osoittaa, on siinä, että Qutbin teorian merkittävin anti on hänen näkemyksensä mukainen ǧāhilīya sekä islamin negaationa, että oikeutuksena jihadiin. Tämä maailmojen vastakkainasettelu taas pohjaa enemmän 1800-luvun nationalistisiin suuntauksiin kuin Koraaniin. Tutkielmani myös osoittaa, että islamismi ei ole elimellisesti osa islamia, vaan teologisoitua politiikkaa, jonka tarkoituksena on monopolisoida islamin käsite oman mallinsa mukaiseksi. Tästä monopolisoimisesta kärsii myös ne muslimit, jotka eivät allekirjoita qutbilaista ekstremismiä. Tästä syystä kamppailu islamismia vastaan edellyttää myös avointa ja tasavertaista kommunikaatiota islamilaisen maailman kanssa.

This thesis examines the political philosophy of the Egyptian Islamist Sayyid Qutb (1906-1966) in his last surviving work, Maʿālim fī l-ṭarīq. Qutb's most significant legacy to philosophy is his understanding of ǧāhilīya. The classical Islamic understanding of ǧāhilīya refers to the pre-Islamic era as a state of ignorance that disappeared from history with the first revelation of Islam. However, for Qutb, ǧāhilīya is more of a psychological state, and according to Qutb, humanity has sunk ever deeper into the state of ǧāhilīya since the revelation of Islam. According to Qutb, mankind is capable of living according to God's will in a harmonious state with itself and its environment, as long as it returns to the circle of Islam. The object of my research is the concept of ǧāhilīya raised in Maʿālim fī l-ṭarīq and also the question of what a Qutbist Islamic state would be like. My dissertation is based on discourse analysis. I will examine Qutb's theory in the light of various different discourses. In chapter two I create an overview of the development of Qutb's thought by approaching it via biographical discourse, in chapter three I present Qutb's views on Islam in the social contract theory discourse and dialectic discourse, and in the fourth and fifth chapters I examine Qutb's theory within the discourse of power. In the sixth and concluding chapter, I examine the significance of Qutb's theory today and also present my suggestions for different approaches to the study of Islam. This thesis creates a historical reference framework for Qutb's thought, locates the boundary conditions of Qutb's political thought and shows that Qutb's thought - or Islam in general - should not be ignored as a mere theological question, but the examination of Islamist trends requires multidisciplinary research from the fields of philosophy, theology and political research. The most important point that my thesis shows is that the most significant contribution of Qutb's theory is ǧāhilīya according to his view, both as a negation of Islam and as a justification for jihad. This juxtaposition of worlds is based more on the nationalist tendencies of the 19th century than on the Koran. My thesis also shows that Islamism is not organically a part of Islam, but a theologized politics whose purpose is to monopolize the concept of Islam according to its own model. Those Muslims who do not subscribe to Qutbist extremism also suffer from this monopolization. For this reason, the struggle against Islamism also requires open and equal communication with the Islamic world.