The role of citizens in biodiversity offsetting

Abstract

Eco-crises appear as low-hanging dark clouds just before the storm – the collapse of critical ecosystems on Earth. Several scientific reports show we are at an alarming stage of biodiversity and climate issues. If we wish to live on planet Earth, we need immediate action to mitigate the negative impacts our current lifestyle has on nature. Achieving the global targets of nature conservation and ecosystem restoration requires alternative methods of implementation. One attempt to secure Earth’s ecological condition is a mitigation hierarchy. It is a decision-making framework supporting, among other things, conservation planning. The last step of the hierarchy, biodiversity offsetting, has played an important role in global nature conservation discussions for a couple of decades. While biodiversity offsetting and its methodological features are debated in academia, my dissertation focuses on a different aspect, individual people. Individual people, here called citizens, may have different roles, interests, and possibilities to conduct pro-biodiversity actions and participate in the sustainability transition. Procedurally, biodiversity offsetting offers very few options for citizen actors and simultaneously biodiversity offsetting poorly recognises social impacts caused by a development project or the setting of an offset area. Multidimensional nature relations in the current Finnish context provide insight into different actor roles of citizens regarding biodiversity questions and values represented in societies. The citizen potential for pro-biodiversity actions are framed through their attitudes and willingness for concrete actions, for example in private gardens. In this dissertation I clarify the gap between citizens’ potential and the space of action reserved for them in enhancing biodiversity and in biodiversity offsetting especially.

Elämme ekokriisien aikaa, jonka vakavuutta useat kansainväliset tutkimusraportit korostavat. Tarvitsemme pikaisesti tekoja elämäntapamme aiheuttamien negatiivisten luontovaikutusten pienentämiseksi. Kansainvälisesti on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita luontokadon pysäyttämiseksi mm. luonnonsuojelun ja ennallistamisen keinoin. Poliittisen tason rinnalle tarvitsemme muitakin vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto maapallon ekologisen tilan turvaamiseksi on lievennyshierarkia. Se on päätöksentekojärjestelmä, joka muiden ominaisuuksiensa ohella turvaa luonnonsuojelulle tuttuja päämääriä. Viimeinen askelma neliportaisessa hierarkiassa on ekologinen kompensaatio, josta on keskusteltu luonnonsuojelu- ja yhteiskuntatieteissä vilkkaasti viimeisten parin vuosikymmenen ajan. Sillä välin, kun laajempi akateeminen tutkijajoukko keskittyy debatoimaan ekologisen kompensaation metodologisesta riittävyydestä, otan väitöskirjassani toisenlaisen näkökulman ja tarkastelen ekologista kompensaatiota ihmisistä käsin. Ihmisillä, kutsun heitä kansalaisiksi, voi olla erilaisia rooleja, kiinnostuksen kohteita ja haluja osallistua kestävyysmurrokseen sekä toteuttaa luonnon tilaa tukevia tekoja. Ekologinen kompensaatio tarjoaa nykymuodossaan hyvin vähän osallistumisen mahdollisuuksia kansalaisille ja samaan aikaan se tunnistaa huonosti ihmisille aiheutuvia sosiaalisia vaikutuksia, joita aiheutuu sekä hankealueesta, jossa luonnon tilan heikennys tapahtuu, että sitä korvaamaan osoitetusta hyvitysalueesta. Ihmisten henkilökohtainen luontosuhde, suomalaisessa kontekstissa tutkittuna, antaa lisäymmärrystä eri rooleista ja toimijuuksista, joita kansalaisilla on suhteessa luonnon monimuotoisuuteen sekä yleisemmän tason yhteiskunnallisista arvoista. Kysyin kansalaisilta myös heidän omia näkemyksiään ekologisesta kompensaatiosta ja valmiuksista konkreettisiin luontohyvityksiin esimerkiksi omassa puutarhassaan. Hahmottelen tässä kirjassa kansalaisten toimintapotentiaalia luontohyvityksiin eli pienen mittakaavan luontopositiivisiin tekoihin niin luontosuhteen, kuin asenteiden ja toimintavalmiuden kautta.