Asuinympäristön viheralueiden yhteys elämänlaatuun ja psykologiseen hyvinvointiin ikääntyneillä henkilöillä

Abstract

Viheralueet ja luontoympäristöt parantavat tutkimusten mukaan hyvinvointia. Viheralueet voivat tarjota ikääntyneille henkilöille mahdollisuuksia parantaa paitsi fyysistä terveyttä ja ylläpitää sosiaalisia suhteita ulkoillessa, myös edistää psyykkistä hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko asuinympäristöjen viheralueiden määrällä ja asuinalueiden läheisyydessä sijaitsevien suurempien luontoalueiden monimuotoisuudella yhteyttä ikääntyneiden henkilöiden elämänlaatuun ja psykologiseen hyvinvointiin.

Tutkimusaineistona käytettiin Active aging -resilience and external support as modifiers of the disablement outcome (AGNES) -kohorttitutkimuksen vuoden 2017–2018 poikkileikkausaineistoa sekä CORINE Land Cover (CLC) 2018 -paikkatietoaineistoa, joka kuvaa koko Suomen maankäyttöä vuonna 2018. Aineisto koostui 1021 Jyväskylän alueella itsenäisesti asuvista 75-, 80- ja 85-vuotiaista henkilöistä. Psykologista hyvinvointia mitattiin Scales of Psychological Well-Being (SPWB) -mittarilla. Elämänlaatua selvitettiin Older People’s Quality of Life (OPQOL-brief) -mittarilla. Tutkittavan kotoa 500 metrin etäisyydelle ulottuvalla vyöhykkeellä määritettiin viheralueiden määrä ja vyöhykkeelle ulottuvan suuremman luontoalueen monimuotoisuus CLC-paikkatietoaineistosta. Tutkimuksen taustamuuttujat olivat sukupuoli, ikä, koettu kävelykyky 500 metrin matkalla, koulutusvuodet, asumismuoto ja väestöntiheys. Tutkimuksen pääanalyysimenetelmä oli lineaarinen regressioanalyysi.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella kodin lähialueen viherympäristön määrällä tai laadulla ei ole yhteyttä ikääntyneiden henkilöiden elämänlaatuun tai psykologiseen hyvinvointiin. Taustamuuttujista kävelykyky 500 metrin matkalla oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä sekä psykologiseen hyvinvointiin että elämänlaatuun. Puolen kilometrin matkan kävelemisessä vaikeuksia kokevilla oli matalampi elämänlaatua kuvaava summapistemäärä. Yhteys psykologiseen hyvinvointiin oli samansuuntainen. Psykologiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun olivat lisäksi yhteydessä taustamuuttujat asumismuoto ja koulutusvuosien määrä. Yksin asuvat ja pidempään kouluttautuneet saivat psykologisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun mittareista suuremmat pisteet.

Viherympäristöillä on kuitenkin aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan laaja-alaisia yhteyksiä etenkin hyvinvointiin ikääntyneillä henkilöillä. Tutkimustietoa tarvitaan lisää sekä psykologisen hyvinvoinnin että elämänlaadun osalta. On tärkeä selvittää esimerkiksi, voiko asuinalueiden viherympäristöillä olla ikääntyneille henkilöille hyvinvointiyhteyksiä ilman, että viherympäristössä varsinaisesti vieraillaan ja miten pitkään ja usein viherympäristössä tulisi oleskella, jotta sillä olisi yhteyksiä psykologiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

Green spaces and natural environments have shown to improve wellbeing. Green spaces can provide opportunities for older people to improve not only their physical health and maintain social relationships when outdoors, but also to promote psychological well-being and improve quality of life. The aim of this study was to investigate whether the amount of green space nearby home and the diversity of larger natural areas in close to home are related to the quality of life and psychological well-being of older people.

The data used were the Active aging -resilience and external support as modifiers of the disablement outcome (AGNES) cohort study cross-sectional data for 2017-2018 and the CORINE Land Cover (CLC) 2018 spatial data set, which describes land use in Finland in 2018. The data consisted of 1021 people aged 75, 80 and 85 living independently in the Jyväskylä area. Psychological well-being was measured using the Scales of Psychological Well-Being (SPWB). Quality of life was assessed using the Older People's Quality of Life (OPQOL-brief). In a 500-meter buffer area from the respondent's home, the amount of green space and the diversity of the larger natural area within the buffer area were determined from the CLC dataset. The background variables of the study were gender, age, perceived walking ability at 500 m, years of education, housing type and population density. The main method of analysis was linear regression analysis.

The results of this study suggest that the amount or quality of green space around the home is not related to the quality of life or psychological well-being of older people. Among the background variables, walking ability at 500 m was statistically significantly associated with both psychological well-being and quality of life. Subjects who had difficulty walking half a kilometer had a lower total score for quality of life. The association with psychological well-being was similar. Psychological well-being and quality of life were also associated with the background variables of type of housing and years of education. People living alone and those with a longer education had higher scores on measures of psychological well-being and quality of life.

However, previous research has found broad associations with green environments, particularly for well-being in older people. More research is needed on both psychological well-being and quality of life. It is important to for example investigate whether green environments in residential areas can have associations to well-being for older people without them actually visiting the areas, and how long and often one should stay in a green environment to have benefits for psychological well-being and quality of life.