Objektiivisten ympäristön esteiden yhteys itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun

Abstract

Henriikka Kaartokallio (2014). Objektiivisten ympäristön esteiden yhteys itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 47 s., 1 liite.

Ympäristön esteet saattavat alentaa ikääntyneiden elämänlaatua etenkin, mikäli toimintakyky on heikentynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia fyysisen asuinympäristön objektiivisesti havaittujen ympäristön esteiden yhteyttä itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun.

Tutkimus on osa ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) tutkimushanketta. Tutkimuksen osallistujat olivat 75-90 -vuotiaita Jyväskylän ja Muuramen alueella itsenäisesti asuvia henkilöitä. Tutkimukseen osallistui 848 henkilöä.

Tutkimuksen vastemuuttuja oli elämänlaatu sekä fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus. Elämänlaatua arvioitiin WHOQOL-BREF -mittarilla. Objektiivisesti arvioitujen ympäristön esteiden lukumäärää mitattiin Housing Enabler screening tool -mittarilla. Alaraajojen suorituskyvyn testaamiseen käytettiin Short Physical Performance Battery (SPPB) -testiä. Alaraajojen suorituskyky oli jaettu hyvään (SPPB=10-12) ja heikentyneeseen (SPPB=0-9) suorituskykyyn. Tilastolliset testit, joita käytettiin analyyseissa, olivat riippumattomien otosten t-testi, Mann-Whitneyn U-testi, chi²-testi sekä Spearmanin ja Pearsonin korrelaatiokertoimet.

Tutkittavilla havaittiin keskimäärin 11 estettä. Yleisimmät esteet olivat korkeat kynnykset tai portaat sisäänkäynnissä (88 %), riittämätön liikkumistila ovien luona (82 %) sekä istumapaikkojen puute (72 %). Elämänlaadun summapistemäärän keskiarvo oli 100.6 (SD 11.6). Ympäristön esteiden lukumäärä ei korreloinut elämänlaadun summapistemäärän tai sen ulottuvuuksien pistemäärien kanssa. Kun aineisto stratifioitiin sukupuolen ja alaraajojen suorituskyvyn mukaan neljään luokkaan, havaittiin kaksi tilastollisesti merkitsevää heikkoa korrelaatiota.

Objektiiviset ympäristön esteet eivät olleet yhteydessä elämänlaatuun tai sen ulottuvuuksiin. Stratifioiduissa analyyseissa havaitut kaksi heikkoa ja epäloogista korrelaatiota selittyvät todennäköisesti sattumalla, koska samanaikaisesti tehtiin 20 vertailua. Objektiivisten ympäristön esteiden ja elämänlaadun välisen yhteyden puute voi johtua siitä, että elämänlaatu ei ole yhteydessä toisten ihmisten määrittelemiin, vaan itse koettuihin esteisiin. Jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin, mitkä ympäristön esteet ovat haitallisimpia elämänlaadun kannalta.

Henriikka Kaartokallio (2014). The Relationship Between Objective Environmental Barriers and the Quality of Life in Independently Living Elderly. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s Thesis of Gerontology and Public Health, 47 pp., 1 appendix.

Barriers of living environment may reduce the quality of life in elderly people especially if their lower limb performance has declined. The purpose of this study was to examine the relationship between objective environmental barriers and the quality of life in independently living elderly.

This study is part of the ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) research project. The participants were 75-90 -year old people living independently in Jyväskylä and Muurame region. The number of participants was 848.

The outcome variable of this study was quality of life and its four dimensions; physical, psychological, social and environmental. Quality of life was assessed with WHOQOL-BREF instrument. The number of objective environmental barriers was measured with Housing Enabler screening tool. Lower limb performance was tested with Short Physical Performance Battery (SPPB) test. Lower limb performance was divided in good performance (SPPB=10-12) and declined performance (SPPB=0-9). The statistical tests that were used in the analyses were independent t-test, Mann-Whitney U-test, chi²-test, Spearman and Pearson correlations.

The participants had an average of 11 barriers. The most common barriers were high thresholds and steps in entrances (88%), inadequate space by doors (82%) and lack of seating (72%). The mean value of the quality of life total score was 100.6 (SD 11.6). The number of the environmental barriers did not correlate with the quality of life total score or its dimensions. After stratifying data into four categories according to gender and lower limb performance, two statistically significant and weak correlations were observed.

Objective environmental barriers were not associated with quality of life or its dimensions. Two weak and illogical correlations observed in stratified analyses can be explained by coincidence, because 20 other comparisons were made at the same time. The lack of relationship between objective environmental barriers and quality of life may result from the quality of life being associated with perceived barriers rather than barriers defined by other people. In my opinion, future research should focus on clarifying the relationship between the quality of life and separate environmental barriers rather than a number of environmental barriers.